Hampaiden kotihoidon aakkoset

Päivi Hölttä, HLT, lasten erikoishammaslääkäri
HYKS Lasten ja nuorten sairaala, Hammaslääketieteen laitos

Hampaat ja suu eivät ole erillinen ja itsenäinen saareke muussa kehossa, vaan osa kokonaisuutta. Sen vuoksi jotkut yleissairaudet tai niiden lääkehoidot voivat aiheuttaa muutoksia myös suuhun ja hampaisiin. Toisaalta suun alueen sairaudet voivat heijastaa vaikutuksiaan muualle kehoon lisäämällä joidenkin sairauksien riskiä tai vaikuttamalla haitallisesti jo todettuun sairauteen. Monet elintensiirtoja edeltävät sairaudet ja lääkehoito siirron jälkeen ovat esimerkkejä näistä asioista.

Tällä perusteella onkin helppo ymmärtää, että elinsiirron saaneen lapsen ja nuoren kannattaa pitää hyvää huolta hampaistaan. Hampaiden ja suun hoidon tavoitteena on pitää yllä suun terveyttä ja ennalta ehkäistä tulehdukset, jotka voisivat aiheuttaa paikallisia ja/tai yleisongelmia. Pienen lapsen hammashoidosta täytyy aikuisten vastata, mutta lapsen kasvaessa vastuu siirtyy lisääntyvästi hänelle itselleen ja nuoret jo hoitavat hampaansa itse.

Hammashoitohenkilökunnan tehtävänä on auttaa hyvän lopputuloksen saavuttamisessa. Hoitoon vaaditaan lisää tarkkuutta sekä lapselta/nuorelta että huoltajilta ja vielä hammaslääkäriltäkin. Periaatteet hampaiden ja suun terveyden ylläpitoon ovat kuitenkin melko yksinkertaiset.

Hampaiden reikiintyminen — torjuntataistelun periaatteet
Hampaiden reikiintyminen (karioituminen) lienee parhaiten tunnettu hammasongelma. Mikäli reikä on jo päässyt syntymään, on turvauduttava hammaslääkärin apuun sen paikkaamiseksi. Parempi olisi kuitenkin estää reikien syntyminen ennakolta – ja siinä hommassa ”hampaiden omistajalla” tai hänen huoltajallaan on pääosa: hampaiden hyvä kotihoito on tärkein seikka.

Kariesbakteerin tarttuminen
Reikien syntymiseen tarvitaan bakteeri, mutans streptokokki, joka tarttuu lapsen suuhun ympäristöstä, useimmiten äidiltä tai muulta lasta hoitavalta henkilöltä. Sen vuoksi ei ole syytä esimerkiksi käyttää lapsen kanssa yhteisiä astioita, maistella lapsen ruokaa yhteisellä lusikalla tai syödä samasta jäätelötötteröstä. Jos tartuntaa ei saada kokonaan estetyksi, jo sen siirtyminen myöhemmälle iälle vähentää hampaiden reikiintymistä.

Ravinto
Reikiä tehdäkseen kariesbakteerit tarvitsevat ravintoa, jonka avulla ne kohdistavat hampaaseen vahingollisia happohyökkäyksiä. Eniten bakteerit pitävät tavallisesta sokerista, sakkaroosista, jota ne haluavat saada usein – napostelijat ovat kariesbakteerien suosikkeja! Henkensä pitimiksi ne käyttävät myös useita muita sokereita ja hiilihydraatteja. Hedelmäsokeri on mutans streptokokeille suunnilleen yhtä mieluisaa kuin tavallinen sokeri.

Usein ravintoa saavat kariesbakteerit lisääntyvät nopeasti ja tarttuvat tehokkaasti hampaiden pinnoille muodostaen bakteeripeitettä eli plakkia. Sokerin nauttimisen jälkeen kariesbakteerit tuottavat happoa, joka liuottaa hampaan pintaa aloittaen reiän tekemisen. Ksylitolista ne sen sijaan eivät pidä, koska eivät osaa käyttää sitä hapon muodostamiseen.

Edellisten tietojen perusteella kariesbakteereihin voidaan helposti suunnata ”vastahyökkäys” yksinkertaisin kotikonstein. Säännöllisten ruoka-aikojen noudattaminen ei miellytä kariesbakteereita, mutta auttaa hampaita. Muutaman, ruokaillessa syntyvän happohyökkäyksen vuorokaudessa hampaat kestävät, kunhan väliaikoina annetaan suun levätä ja syljen korjata syntyneet vauriot. Vesi on paras janojuoma. Pahiten hampaita rasittavat aterioiden välillä nautittavat makeat ja/tai happamat aineet (esimerkiksi karkit, mutta myös "sokeriton" tuoremehu) tai pikkulasten yöaikaan tuttipullosta nauttima neste, joka ei ole vettä. Ksylitolipurukumi tai juustopala aterian jälkeen nopeuttaa happamuuden häviämistä suusta.

Hampaiden puhdistaminen
Hampaat puhdistetaan pehmeällä harjalla aamuin illoin. Harjaus poistaa bakteeripeitteen hampaiden pinnoilta. Happoa tuottavat bakteerit vähenevät ja hammasta suojaava sylki pääsee paremmin huuhtomaan hampaan pintaa. Hyvä harjaus on edellytys myös ienten terveydelle. Hengityskin tuntuu ja tuoksuu raikkaammalta. Puhdistuksen apuna käytetään yleensä hammastahnaa.

Fluori
Fluorin avulla hampaita vahvistetaan, jotta ne kestäisivät paremmin happohyökkäyksiä. Tavallisimmat fluorin lähteet ovat hammastahna ja fluoria sisältävät tabletit. Hammaslääkärikin voi tarkastusten ja/tai hoidon yhteydessä vahvistaa hampaita fluorivalmisteilla.

Fluori poistuu munuaisten kautta ja munuaisten vajaatoiminnan ja dialyysin aikana saattaa fluorin käytössä olla rajoituksia. Fluoritabletteja ei silloin suositella, mutta fluorihammastahnaa voivat käyttää nuoret sekä lapset, jotka jo osaavat huuhtoa suunsa hyvin. Maksa- tai sydänsairaus ei aiheuta vastaavia muutoksia fluorin käyttöön. Yleispäteviä ohjeita fluorin käytöstä ei voi antaa, sillä ohjeiden laatimisessa on merkitystä hampaistotilanteella, lapsen/nuoren iällä ja joskus asuinpaikallakin.

Verta näkyvissä — ientulehdus?
Oletko joskus huomannut, että hammastahnan vaahtoon tai sylkeen sekoittuu hieman verta pesun jälkeen? Mikäli et ole pesun yhteydessä vahingoittanut ikeniä liian kovalla hammasharjalla, on melko varmasti kyse ientulehduksesta. Ienrajaan aikaisemmin jäänyt bakteeripeite (plakki) saa aikaan ikenen tulehtumisen ja tulehtunut ien vuotaa helposti. Tilannetta ei pidä pelästyä niin, että alkaa varoa harjan osumista ikeniin, sillä ienrajoihin jäänyt lika pahentaa tulehdusta entisestään – ja verenvuotoa tulee yhä helpommin.

Hampaiden puhtaus erityisesti ienrajoissa on oleellista niin ientulehduksen estämisessä kuin sen hoitamisessakin. Kierre täytyy katkaista entistä huolellisemmalla ienrajojen puhdistuksella, jolloin verenvuoto harjattaessa loppuu muutamassa päivässä. Joskus hammashoitohenkilökunnan apu on tarpeen tilanteen hallintaan saamiseksi.

Lääkitys ja ientulehdus
Elinsiirron jälkeen usein käytettävä syklosporiinilääkitys (Sandimmun Neoral®) voi aiheuttaa ikenien liikakasvua ja tämä puolestaan vaikeuttaa puhdistamista. Jotkut verenpainelääkkeet yhdessä syklosporiinin kanssa saattavat vielä lisätä ienten paksuuntumista. Nämä lääkkeet eivät siis aiheuta ientulehdusta, mutta lisäävät sen mahdollisuutta puhdistuksen vaikeutumisen kautta.

Pieni lapsi tarvitsee apua hampaiden puhdistuksessa kotona, ja isompien lasten ja nuorten on oltava hyvin huolellisia. Hammaslääkärikin voi vastaanottokäyntien yhteydessä tehdä puhdistuksen, mutta se ei yksin riitä – harva nimittäin haluaa käydä hammaslääkärillä joka päivä!

Joskus, onneksi harvoin, ikenen liikakasvu on niin runsasta, että hampaat lähes peittyvät. Hoitavan lääkärin kanssa voi asian ottaa puheeksi ja pohtia hänen kanssaan mahdollisuuksia lääkityksen muutoksiin.

Onko hammaslääkärilläkin käytävä?
Hammaslääkärin tarkastuksessa on käytävä pari kertaa vuodessa, mikäli vieläkin tiheämpää käyntiväliä ei ole sovittu. Silloin kun kotihoito on sujunut mallikkaasti, on hyvät mahdollisuudet siihen, että tarkastuksessa todetaan kaiken olevan kunnossa. Sen sanominen (ja toivottavasti kuuleminen) on aina yhtä hauskaa!

Toisinaan joitakin hammashoitotoimenpiteitä, joko ennalta ehkäiseviä tai korjaavia, on syytä tehdä. Toimenpiteiden tarve ei aina merkitse sitä, että kotihoito olisi epäonnistunut. Maitohampaiden vaihtuessa pysyviin hammas voi esimerkiksi puhjeta väärään paikkaan, eikä sille hyvälläkään kotihoidolla voi mitään. Reikien ja ientulehduksen estämiseen sen sijaan voi kotihoidolla vaikuttaa enemmän kuin millään hammaslääkärin suorittamalla toimenpiteellä.