Jaana Ronkainen, LT, lastentautien erikoislääkäri, OYS Lasten ja nuorten klinikka
Henoch-Schönleinin purppura (HSP) on pienten verisuonten tulehdus, jonka seurauksena verisoluja pääsee verisuonen seinämän läpi aiheuttamaan verenpurkaumia. Vaikka tauti on harvinainen, niin se on silti tavallisin lasten verisuonitulehdus ja lastenlääkäreille tuttu tauti.
HSP-taudin syytä ei tunneta, mutta hengitystieinfektio tai esim. streptokokin aiheuttama nielutulehdus usein edeltää taudin puhkeamista. Tautiin sairastuu arviolta 200 lasta Suomessa vuosittain ja useimmiten juuri talvikuukausina, jolloin myös erilaisia virus- ja bakteeritauteja on enemmän liikkeellä.
HSP on lastentauti, sillä 75 prosenttia sairastuneista on alle 10- vuotiaita. Tyypillisimmillään lapselle ilmaantuu alaraajoihin ja pakaroihin painottuvaa purppuraihottumaa. Iho-oireisiin liittyy myös turvotusta erityisesti jalkapöydissä ja pojilla kivespussien alueella. Kaikilla HSP-potilailla on verenpurkaumia iholla ja tauti tunnistetaankin pääasiassa iho-oireen perusteella.
Noin 60 prosentilla HSP-lapsista esiintyy aaltomaisia (koliikkimaisia) vatsakipuja ja veriset ulosteet ovat mahdollisia, kun suolen seinämien verenpurkaumista tihkuu suoleen verta. Niveloireita kehittää noin 70 prosenttia HSP- lapsista – tavallisimmin nivelkipuja ja turvotuksia on nilkoissa, polvissa, ranteissa ja kyynärpäissä. Kivulias nivelalue on usein turvonnut ja punainen pinnalta, muttei kuumota eikä nivelen sisällä ole nesteen kertymistä. Vaikka iho-oireet, vatsaoireet ja niveloireet ovat taudin alkuvaiheessa näkyvimmät ja eniten häiritseviä, niin ne aina paranevat – useimmilla muutamassa viikossa ja lähes kaikilla kuukauden sisällä.
Munuaisoireita eli verivirtsaisuutta ja valkuaisvirtsaisuutta esiintyy noin 40 %:lla potilaista ja näistä useimmilla oire tulee esille ensimmäisen kuukauden aikana. Tavallisimmin lasten kohdalla kyse on ohimenevästä munuaiskerästulehduksesta eli glomerulonefriitistä, mutta 3–5 prosentilla munuaiskerästulehdus pitkittyy, ja pahimmillaan muutamien kohdalla se voi johtaa vaikeaan munuaisen vajaatoimintaan ja munuaistoiminnan pettämiseen vuosien saatossa. Niinpä munuaisoireen vaikeusaste ja mahdollinen pitkittyminen ratkaisee HSP- tautiin sairastuneen lapsen ennusteen.
HSP- tautia hoidetaan oireenmukaisesti. Vatsa- ja nivelkipuja lievitetään kipulääkityksellä ja lapselle voidaan antaa suonen sisäistä nesteytystä jos juominen on hankalaa vatsakivun vuoksi. Myös kortisonilääkitystä voidaan harkita käytettäväksi jos vatsa- ja/tai niveloireet äityvät oikein hankaliksi. Iho-oire paranee tavallisimmin itsestään ilman mitään hoitoa.
Mikäli munuaisoire pitkittyy 1–2 kuukaudeksi, tehdään munuaisbiopsia hoidon suunnittelemiseksi. Biopsiassa otetaan neulalla pieni koepala munuaisesta, ja sen perusteella arvioidaan munuaiskerästulehduksen vaikeusastetta. Myös se, kuinka paljon valkuaista ja verta erittyy virtsaan, ohjaavat lääkäriä hoitopäätöksissä. Kuten muissakin munuaissairauksissa, niin myös HSP- munuaiskerästulehduksessa useimmiten käytetään kortisonilääkitystä ja muuta immunosupressiivista hoitoa.
Lasten HSP- taudin ennuste on yleensä hyvä ja pääosa potilaista paranee spontaanisti ilman hoitoa. Lastenlääkärin tehtävä on pitää lasta harvakseltaan seurannassa puolen vuoden ajan sillä, mikäli siihen mennessä munuaisoiretta ei ole kehittynyt niin sitä tulee tuskin myöhemminkään. Seurantaa jatketaan ainakin puoli vuotta sen jälkeen kun verivirtsaisuus on loppunut. Vaikeimmissa tapauksissa seuranta jatkuu harvakseltaan myös aikuisiällä. Seuranta on tärkeää etenkin naisilla raskauden aikana, koska raskauden aikana saattaa kehittyä verenpainetta ja valkuaisvirtsaisuutta.