HYKS Iho- ja allergiasairaala
Elinsiirtopotilaan immunosupressiivinen lääkitys on välttämätön turvaamaan siirteen toiminnan. Tämä lääkitys lisää jonkin verran riskiä sairastua syöpään. Elinsiirtopotilaan tavallisimpia kasvaimia ovat ihosyövät, joita kehittyy noin 15 – 20 prosentille aikuispotilaista noin 10 vuoden kuluessa elinsiirtoleikkauksesta.
Elinsiirtopotilaiden ihosyövistä noin 90 % on joko tyvi- tai okasolusyöpiä. Tyvisolusyöpä (basaliooma) on ihmisen eri syöpämuodoista yleisin ja hyvänlaatuisin, eikä käytännössä lähetä etäpesäkkeitä (metastaaseja). Okasolusyöpä (carcinoma spinocellulare) saattaa levitä lähi-imusolmukkeisiin. Elinsiirtopotilailla okasolusyöpä kasvaa tavallista nopeammin ja lähettää herkemmin etäpesäkkeitä. Okasolusyövän esiasteita esiintyy melko runsaasti aikuisilla elinsiirtopotilailla. Lisäksi elinsiirtopotilailla on kirjallisuuden mukaan 3,4-kertainen riski saada melanooma, mikä on ihosyövistä pahanlaatuisin varhaisen metastasointiriskin ja huonon hoitovasteen vuoksi. Elinsiirtopotilaat saattavat sairastua myös iholymfoomaan, Kaposin sarkoomaan ym. harvinaisempiin ihosyöpiin.
Riskitekijöitä:
1. Tärkein ihosyövän syntyyn vaikuttavista tekijöistä on vuosien varrella saatu auringonvalon määrä (sekä ennen että jälkeen elinsiirron) ja siitä seuranneet ihon pintasolujen muutokset. Ihosyövät syntyvät useimmiten valolle altistuville ihoalueille, erityisesti kasvoille. Vaaleaihoiset ovat alttiimpia ihosyöville.
2. Toinen merkittävä riskitekijä on potilaan tarvitseman immunosupression määrä; mitä voimakkaampaa lääkitystä tarvitaan estämään hyljintäreaktiota, sitä suurempi on riski sairastua ihosyöpään. Sydänsiirtopotilaat tarvitsevat vahvempia immunosupressiivisia lääkkeitä kuin munuaissiirtopotilaat, kun taas maksansiirtopotilaille riittää usein kevyempi immunosupressio. Uusimpien immunosupressiivisten lääkkeiden vaikutukset ihosyöpien syntyyn ovat vielä tuntemattomat.
3. Potilaan iällä on suuri merkitys ihosyövän synnyssä. Ihosyöpä lapsella on harvinaisuus, kun taas iäkkäälle elinsiirtopotilaalle saattaa ilmaantua lukuisia ihosyöpiä tai niiden esiasteita vuosien varrella. Uusien ihosyöpien riski kasvaa elinajan myötä, minkä takia elinsiirtopotilas saattaa sairastua vuosien kuluessa useaankin erityyppiseen ihosyöpään.
4. HPV (human papilloma virus) eli syylävirus saattaa olla myös altistava tekijä ihosyövälle.
Mitä vanhemmat voivat tehdä vähentääkseen lapsensa ihosyöpäriskiä?
1. Suojaus auringon UV-säteiltä
Järkevä ja maltillinen ihon suojaus auringolta kannattaa aloittaa keväästä. Lasta ei toki tarvitse pitää sisätiloissa, mutta varsinaista auringon ottamista ja ihon polttamista tai pavuksi ruskettamista tulee välttää. Kesäkuumalle suositellaan kevyitä pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita. Leveälierinen hattu tai lippalakki, joka on varustettu korvia suojaavalla liinalla, on välttämätön. Aurinkovoiteita tulisi käyttää kesäaikana säännöllisesti ja lisätä voidetta tarpeen mukaan. Voidepurkin suojakertoimeksi tulisi valita vähintään 15 ja voiteessa tulisi olla sekä UVA että UVB suoja. Keskipäivän aurinkoa on hyvä välttää. Rannalla leikkiessä auringonvalo heijastuu myös vedestä ja suojavoide saattaa huuhtoutua iholta pois, jolloin vedenkestävä aurinkovoide ja/tai T-paita on hyvä laittaa lisäsuojaksi. On muistettava, että sopiva määrä aurinkoa iholle on hyväksi mm. D-vitamiinin tuotannolle.
2. Ihon ja luomien seuranta
Lapsen ihoa kannattaa tarkkailla. Jos jokin luomi muuttuu tai iholle ilmaantuu rupi, joka ei parane tavalliseen tapaan, tulisi muutosta näyttää hoitavalle lääkärille.
3. Syylien hoito
Syylävirusta on hyvin hankala häätää kokonaan elinsiirtopotilaan iholta, mikä johtuu immunosupressiivista lääkityksestä. Paras hoitovaihtoehto on pitkäaikainen syylien ärsytys paikallishoidolla, jolla pyritään herättämään lapsen oma immuunijärjestelmä syylävirusta vastaan (kts. erillinen ohje).