OYS, Lasten ja nuorten klinikka
Yleistä
Elinsiirron saaneen lapsen infektio riski riippuu kullakin hetkellä käytössä olevan hyljinnän estolääkityksen voimakkuudesta ja lääkeyhdistelmästä eli tosin sanoen pitkälti siitä kuinka pitkä aika elinsiirrosta on kulunut. Alussa lääkkeiden annokset ovat suuria ja tavoitepitoisuudet korkeita, mikä voi altistaa infektioille. Pneumocystis carini infektion estolääke kuuluu ensimmäisen vuoden ajan hoitoon - mutta sitä saatetaan käyttää myös myöhemmin. Kun elinsiirrosta on kulunut noin vuosi, ei elinsiirtolapsella ole juurikaan tavanomaista korkeampaa riskiä sairastua infektioihin eivätkä tavalliset hengitystieinfektiot ole sen yleisempiä tai vaikeampia kuin muillakaan lapsilla. On hyvä muistaa, että suomalainen leikki-ikäinen lapsi sairastaa keskimäärin 5-6 hengitystieinfektiota vuodessa. Mikäli munuaissiirron saaneen lapsen siirtomunuaisen toiminta on merkitsevästi alentunut, tulee sekä antibioottien että muiden lääkkeiden annostelussa ottaa tämä huomioon.
Hengitystieinfektiot (nuhakuume, yskä, korvatulehdus)
Elinsiirtolapsen hoito näiden tautien suhteen ei poikkea millään tavalla muiden lasten hoidosta. Jotkin antibiootit saattavat vaikuttaa siklosporiini-A- lääkepitoisuuteen ja se tulee ottaa huomioon lääkettä valittaessa ja annoksesta päätettäessä. Influenssarokotuksen antamista suositellaan vuosittain elinsiirron saaneille lapsille.
Vesirokko tai vesirokkokontakti
Mikäli lapsi ei ole sairastanut vesirokkoa tai saanut vesirokkorokotusta, niin mikäli hänellä on ollut ensimmäisen vuoden aikana elimensiirron jälkeen kontakti vesirokkoa sairastavaan 2-3 päivää ennen kuin kontaktihenkilö on vesirokon saanut, tulee elinsiirtolapselle mahdollisimman pian vesirokkokontaktin jälkeen antaa antizosterimmunoglobuliinia 4 ml 20 painokiloa kohti. Mikäli lapsella on uusi vesirokkokontakti 2 viikon kuluessa, annetaan uusi annos annoksella 2 ml / 20 kg. Mikäli lapsi saa tästä huolimatta vesirokon aloitetaan hänelle asikloviirilääkitys, joka alkuun annetaan sairaalassa suonen sisäisenä hoitona, jatkossa suun kautta tabletteina. Mikäli siirtoleikkauksesta on kulunut yli vuosi, vesirokkokontaktin jälkeen ei tarvita antizosterimmunoglobuliinia, vaan jos lapsi sairastuu vesirokkoon hoidetaan se kuten edellä on mainittu.
Ripulitauti (gastroenteriitti)
Mikäli elinsiirto lapsi sairastuu ”oksetus-ripuli-tautiin”, saattaa hyljinnänestolääkkeen imeytymisessä tapahtua huomattavia muutoksia - tällöin lääkkeen veripitoisuus saattaa laskea (Siklosporiini-A = Sand-Immnun Neotal)) tai nousta. (tacrolimuusi= Prograf). Tämän vuoksi varsinkin pitkittyneessä ripulitaudissa lääkeainepitoisuuksia on seurattava tiuhaan ja tarvittaessa lapsi voidaan ottaa sairaalahoitoon ja Sandimmun lääkitys annetaan suonen sisäisesti.