SPR-Veripalvelu
Kaikille elinsiirtoa odottaville potilaalle tehdään joukko erityisiä kudossopeutuvuus-tutkimuksia. Nämä tehdään Suomen Punaisen Ristin Veripalvelussa. Tutkimusten tarkoituksena on löytää elinsiirtoa odottavalle potilaalle kudostyypiltään mahdollisimman hyvin sopiva siirrännäinen. Kudossopeutuvuustutkimuksilla on merkittävä rooli elinsiirtojen tuloksiin vaikuttavana tekijänä.
Veriryhmätutkimukset
Potilaan tai mahdollisen omaisluovuttajan ABO veriryhmä tyypitetään. Ihmisillä on neljää eri veriryhmää: A, B, AB ja O. Elimen vastaanottajan ja luovuttajan pitää olla veriryhmiltään yhteensopivia. Rh-tekijä (+ tai -) ei vaikuta elinsiirrännäisen sopeutuvuuteen.
Kudostyypitys
Kudostyypitystutkimus tehdään potilaan veren valkosoluista. Monien erilaisten solujen ja erityisesti valkosolujen pinnalla on tiettyjä valkuaisaineita, jotka määrittävät ihmisen kudostyypin. Näitä kutsutaan HLA-molekyyleiksi (human leukocyte antigen). Luovuttajan ja siirteen saajan tulee olla kudostyypiltään riittävän samankaltaisia. Kudostyypin määrittävät HLA-molekyylit periytyvät kummaltakin vanhemmalta.
Valkosoluvasta-aineet
Tutkimuksella mitataan elimistön immuunijärjestelmän aktiivisuutta. Valkosoluvasta-aineet ovat immuunijärjestelmän muodostamia vasta-aineita vieraita kudostyyppiantigeenejä vastaan. Valkosoluvasta-aineita voi kehittyä verensiirtojen, raskauksien tai aikaisempien elinsiirtojen kautta ja joskus myös infektioiden yhteydessä. Vasta-aineiden olemassaolo ja niiden kirjon laajuus ilmoitetaan prosentteina (PRA %). Potilaalle on helpompi löytää sopiva munuainen, jos vasta-aineita ei ole.
Ristikoetutkimus
Tämä tutkimus tehdään, kun mahdollinen elinluovuttaja on tiedossa. Potilaan verestä saatu seerumi sekoitetaan luovuttajan valkosoluihin. Jos seerumi ja valkosolut eivät reagoi keskenään, on ristikokeen tulos negatiivinen, ja vastaanottajan ja luovuttajan kudokset sopivat yhteen. Jos taas vastaanottajan seerumi ja luovuttajan valkosolut reagoivat keskenään, on ristikokeen tulos positiivinen, eikä luovuttajan elin sovi potilaalle. Jos potilaalle etsitään aivokuollutta luovuttajaa, tehdään ristikoetutkimus heti, kun mahdollinen elinluovuttaja on tarjolla. Jos potilaalle on tiedossa mahdollinen omaisluovuttaja, tehdään ristikoetutkimus jo hyvissä ajoin ennen elinsiirtoa. Ristikoetutkimus voidaan tehdä myös elinsiirron jälkeen, jos epäillään valkosoluvasta-aineiden kehittymistä siirrettyä elintä vastaan.