HYKS, Lasten ja nuorten sairaala
Lyhenne PET tulee sanoista peritoneal equilibration test ja se voidaan suomentaa sanoilla vatsakalvon läpäisevyyskoe. Yleisesti puhutaan PET-testistä.
Testillä selvitetään peritoneaalidialyysissä olevan potilaan kuona-aineiden siirtymistä verestä vatsaontelossa olevaan dialyysinesteeseen ja toisaalta myös dialyysinesteessä olevan glukoosin (sokerin) siirtymistä nesteestä verenkiertoon. Testissä ollaan kiinnostuneita siitä, kuinka nopeasti nämä eri aineet liikkuvat veren ja dialyysinesteen välillä.
Jos kuona-aine siirtyy nopeasti verestä dialyysinesteeseen, kutsutaan potilasta nopeaksi vaihtajaksi (high/fast transporter), jos taas hitaasti, on potilas hidas vaihtaja (low/slow transporter). PET-testin avulla päätetään, minkälainen dialyysiohjelma on kullekin potilaalle sopivin. Jos potilas on nopea vaihtaja, kannattaa hänelle tehdä useita, lyhyitä dialyysinestevaihtoja. Hidas vaihtaja hyötyy paremmin harvoista, pitkistä vaihdoista.
PET-testi tehdään sairaalassa ja lapsille sitä tehdään tällä hetkellä vain Helsingin Lasten- ja nuorten sairaalassa dialyysihoitajan toimesta. Siihen kuuluu yleensä ensin pitkä 8 tunnin dialyysinestevaihto ja sen jälkeen 2-4 tunnin vaihto, jonka aikana lapsesta otetaan 1-2 verikoetta (pikkulapsilla yleensä sormenpäästä) ja dialyysinestenäytteitä 1-2 tunnin välein. Tutkimus ei sido lasta vuoteeseen pitkäksi aikaa, mutta hänen tulee olla osastolla tai sen läheisyydessä näiden muutaman testitunnin ajan. Vanhemmat saavat olla läsnä testin ajan.
Dialyysin riittävyyttä (adequacy) arvioidaan 24 tunnin dialyysinesteen keräyksellä. Niillä potilailla, joilla on omaa virtsaneritystä, kerätään myös virtsa talteen tuon saman vuorokauden aikana. Keräys voidaan tehdä sairaalassa tai sairaalan antamien ohjeiden mukaan kotona. Keräyksellä selvitetään, miten hyvin potilaan sen hetkisellä dialyysillä ja virtsanerityksellä kuona-aineet poistuvat elimistöstä. Puhutaan kreatiniinipuhdistumasta ja ureapuhdistumasta ja näiden poistumat lasketaan tämän yhden keräysvuorokauden perusteella.
Jos puhdistumat ovat ohjearvoja alhaisemmat, tiedetään lapsen dialyysiä tehostaa. Tehostuksessa käytetään apuna myös PET-testistä saatuja tietoja. Dialyysia voidaan tehostaa lisäämällä kerralla sisään laitettavaa nestemäärää, lisäämällä vaihtojen määrää tai pidentämällä dialyysiaikaa. Lisäksi voidaan siirtyä toisentyyppiseen nesteeseen tai vaihtaa dialyysimuotoa.
Tutkimukset ovat pieniä verikokeita lukuun ottamatta kivuttomia.
Ensimmäinen PET-testi tehdään noin kuukauden kuluttua dialyysin aloituksesta ja sen jälkeen suunnilleen puolen vuoden välein. Jos lapsi sairastaa peritoniitin, tehdään PET-testi sen jälkeen runsaan kuukauden kuluttua, jotta voidaan arvioida, onko tulehdus muuttanut vatsakalvon toimintaa. 24-tunnin keräys tehdään yleensä aina PET-testin yhteydessä, mutta se on hyvä uusia muutaman kuukauden välein, jotta juuri sen hetkisen dialyysin tehokkuus ja riittävyys voidaan arvioida.