HYKS, Lasten ja nuorten sairaala
Munuaisten yhtenä tärkeänä tehtävänä on erittää kuona-aineita. Urea on proteiiniaineenvaihdunnan lopputuote, joka erittyy munuaisten kautta virtsaan. Munuaiset huolehtivat myös kehon kivennäisaine-, happamuus- ja vesitasapainosta. Munuaisten toiminnanvajauksessa munuaisten kyky erittää kuona-aineita heikkenee. Kuona-aineita alkaa kertyä elimistöön ja siitä seuraa monenlaista haittaa elintoiminnoille ja hyvinvoinnille.
Erilaiset ravitsemushäiriöt ovat yleisiä munuaisten vajaatoimintatiloissa kuten kasvuhäiriö, aliravitsemus ja monenlaiset kivennäisaineravitsemuksen häiriöt. Ruokavalion tavoitteena on turvata lapsen ja nuoren kasvu, vähentää munuaisten vajaatoiminnasta johtuvia oireita ja ylläpitää mahdollisimman hyvä aineenvaihdunnan tasapaino. Hyvä ravitsemus auttaa jaksamaan ja parantaa elämänlaatua.
Ruokavalio suunnitellaan aina yksilöllisesti munuaisten toiminnan, lapsen iän, kasvun ja laboratoriokokeiden mukaan. Hienosäätöä joudutaan tekemään lapsen kasvaessa, ruokavalion ja munuaistilanteen muuttuessa muutaman kuukauden tai noin vuoden välein. Oman hoitopaikan ravitsemusterapeutti on apuna ruokavalion suunnittelussa.
Energia
Munuaisten vajaatoiminnan kaikissa vaiheissa on hyvin tärkeää huolehtia lapsen energiansaannista normaalin kasvun turvaamiseksi. Energiansaannin tehostamiseksi ruokavaliota täydennetään apteekista saatavalla glukoosipolymeerillä (Fantomalt, Resource Energiajauhe) ja rasvalisällä yksilöllisen tarpeen mukaan. Uremiavaiheessa voidaan energiansaannin varmistamiseksi käyttää myös makeita ja rasvaisia ruokia kuten keksejä, leivonnaisia sekä virvoitusjuomia ja sokeroituja mehuja.
Proteiini
Suomalaisen lapsen ruokavaliossa on tavallisesti runsaasti proteiinia suositukseen verrattuna.
Proteiinin saantia optimoidaan tarvetta vastaavaksi, kun munuaisten toiminnan vajaus on kohtalainen tai vaikea. Dialyysihoidossa proteiinin tarve kasvaa. Ruokavalion proteiinimäärä on aina yksilöllinen hoitomuodon mukaan. Noin puolet proteiinista tulee olla eläinkunnan proteiinia. Apteekista saatavia proteiinijauheita (Protifar ja Renapro) sekä runsasproteiinisia lisäravintojuomia voidaan käyttää yksilöllisen tarpeen mukaan proteiinin saannin turvaamiseksi.
Rasva
Energiansaantia voidaan tehokkaasti parantaa lisäämällä ravintoon rasvoja. Rasva-aineenvaihdunnan häiriöt ovat yleisiä munuaisten vajaatoimintatiloissa, siksi on rajoitettava eläinrasvoja ja käytettävä kasviöljyjä ja rasiamargariineja. Kasvissteroleilla tai – stanoleilla täydennettyjä elintarvikkeita suositellaan, jos veren kolesterolipitoisuus on koholla.
Suola
Vähäsuolaista ruokavaliota suositellaan kaikille, suolanmenettäjiä lukuun ottamatta. Suolarajoituksen tarve riippuu munuaissairaudesta, jäljellä olevasta munuaisten toiminnasta ja sairauden hoitomuodosta.
Muut kivennäisaineet (fosfori, kalsium ja kalium)
Ruokavaliossa rajoitetaan fosforin saantia varhaisessa vaiheessa. Korkea fosforipitoisuus on riski luuston ja verisuoniston terveydelle. Maidossa, nestemäisissä maitovalmisteissa, useimmissa juustoissa, ruisleivässä, kaurassa ja suklaassa on paljon fosforia. ”Piilofosforia” saadaan lisäaineena mm. lihavalmisteista ja leivinjauheesta.
Tehokas fosforiaineenvaihdunnan kontrolli parantaa myös kalsiumaineenvaihduntaa. Aktiivinen D-vitamiini tehostaa kalsiumin imeytymistä suolistosta.
Kaliumin rajoittaminen tulee tarpeelliseksi yleensä vasta vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa. Kaliumia tulee paljon perunasta, useista kasviksista, hedelmistä ja marjoista sekä maidosta.
Vitamiinit ja kivennäisaineet
Ruokavaliota täydennetään monivitamiinivalmisteella, jossa ei ole A-vitamiinia, kun fosfori- ja proteiinisaantia rajoitetaan. Valmiste valitaan yksilöllisesti iän ja hoitomuodon mukaan. Dialyysihoito lisää useiden vitamiinien ja eräiden hivenaineiden hukkaa.
Tehostettu ravitsemushoito
Huono ruokahalu, oksentelu ja pahoinvointi ovat tavallisia ongelmia varhaislapsuudessa munuaisten vajaatoimintatiloissa. Jos lapsi ei pysty syömään tarpeeksi suun kautta, aloitetaan ns. enteraalinen ravitsemushoito nenä-mahaletkulla tai gastrostoomaletkulla. Suun kautta syömistä kannustetaan kaikissa vaiheissa.
Ruokavalio munuaisen siirron jälkeen
Siirron jälkeen on tärkeää turvata riittävä nesteen saanti ja ravinnonsaanti. Kortisonilääkitys yleensä lisää ruokahalua ja kova ruokahalu voi ”jäädä päälle” senkin jälkeen kun lääkitystä on purettu. Normaali kasvu, ihannepainon saavuttaminen ja säilyttäminen sekä veren rasva-arvojen pitäminen suositelluissa rajoissa ovat tavoitteena. Liikunta nostaa kuntoa ja auttaa painon hallinnassa.
Terveelliset ruokatavat
Ravitsemussuosituksen mukainen ruokavalio on suositeltava koko perheelle. Ruokavalio koostuu vähärasvaisista tai rasvattomista maitovalmisteista, lihasta, kalasta, viljatuotteista (täysjyvävalmisteita suositaan), kasviksista, hedelmistä ja pehmeistä ravintorasvoista.
Säännölliset ateriat, välipalanapostelun karttaminen, vähäsokerinen ja runsaskuituinen ruoka auttavat painon hallinnassa.
Jos veren kolesterolipitoisuus nousee, suositellaan vähentämään entisestään ns. kovaa rasvaa (voi, rasvaiset juustot, rasvaiset lihavalmisteet, keksit, perunalastut, monet leivonnaiset). Samoin suositellaan kasvisstanoli- tai sterolilla täydennettyjä (2 g/vrk) elintarvikkeiden käyttöä. Näitä ovat esimerkiksi Benecol- ja Becel Proaktiv-tuotteet.
Lisätietoja: Sirkku Kylliäinen: Fosfori munuaispotilaan ruokavaliossa, Nestetasapaino ja suola, Kalium munuaispotilaan ruokavaliossa, Hemodialyysipotilaan ruokavalio ja ravitsemushoito ja Munuaispotilaan ruokakirja. Maksa- ja munuaispotilaiden liitto ry, 2005