OYS, Lasten ja nuorten klinikka
Tyrosinemia tyyppi I on harvinainen autosomaalisesti väistyvästi periytyvä tyrosiinin aineenvaihduntahäiriö, jonka ilmaantuvuus Suomessa on noin 1/ 70000. Tauti aiheuttaa vakavan maksan toiminnanhäiriön ensimmäisten elinviikkojen ja –kuukausien aikana ja vakavimmassa muodossaan hoitamattomana johtaa lapsen kuolemaan alle 8 kk iässä.
Taudista tunnetaan myös myöhään ilmaantuva (ns. krooninen muoto), jossa oireet ilmaantuvat 6 kk jälkeen ja pahenevat ensimmäisten elinvuosien aikana. Taudin aiheuttaa tyrosiini-aminohapon aineenvaihduntatiehen liittyvän fumaryyliasetoasetaattihydrolaasin puute, mikä johtaa elimistölle haitallisten välituotteiden kertymiseen. Nämä ”myrkylliset” välituotteet puolestaan altistavat taudin myöhäiskomplikaationa maksasyövälle.
Taudin oireet
Imeväisiässä lapsi alkaa oksennella, muuttuu huonokuntoiseksi, hänelle kehittyy asteittain maksan vajaatoiminta ja tästä johtuen vatsaonteloon nestettä ja verenpurkaumia iholle. Lisäksi tautiin liittyy munuaisten tubulusvaurio. Kroonisessa tyrosinemiassa todetaan maksan suureneminen ja toiminnan vajaus, D-vitamiini-häiriön vuoksi kehittyy riisitauti. Tautiin liittyy huomattavan korkea maksasyövän riski.
Diagnoosi
Aikaisemmin tyrosinemian diagnoosi perustui kliinisiin oireisiin ja plasman ja virtsan aminohappojen ja orgaanisten happojen profiilin määrityksiin. Nykyään diagnoosi varmistuu taudin aiheuttavan geenivirheen määrityksellä.
Hoito
Aiemmin tyrosinemian hoitoon kuului aina maksansiirto. Nykyisen hoitokäytännön mukaan sairauden kaikkien genotyyppien hoito aloitetaan mahdollisimman varhain nitisinonilla (Orfadin®), jolla voidaan välttää komplikaatiot, kuten maksan vajaatoiminta, maksasyöpä ja munuaissairaus. Hoitotulokset ovat olleet hyviä. Nitisinoni-annos määräytyy yksilöllisesti hoitovasteen mukaan. Nitisinonihoitoa on täydennettävä ruokavaliolla, jossa on mahdollisimman vähän fenyylialaniinia ja tyrosiinia ja metioniinia. Ruokavalion suunnittelee yksilöllisesti ravitsemusterapeutti.
Hoidon aikana on seurattava säännöllisesti maksa-arvoja, lääkepitoisuutta, plasman aminohappo-profiilia (etenkin tyrosiini-pitoisuutta) sekä, seerumin -alfa-fetoproteiinipitoisuutta, jolla seurataan mm. maksasyöpäriskiä. Lisäksi seurataan muita biokemiallisia parametreja kuten plasman sukkinyyliasetonitasoa, virtsan 5-aminolevulinaattitasoa (ALA) ja erytrosyyttien porfobilinogeeni (PBG)-synteesin aktiivisuutta. Mikäli lapsen tila huononee tai laboratorioarvojen perusteella hoitovaste lääke- ja ruokavaliohoidolle ei ole riittävä, voidaan päätyä maksansiirtoon.