Maksansiirto

Mitkä syyt johtavat maksansiirtoon?

Maksansiirron taustalla on Suomessa tyypillisesti jokin näistä syyryhmistä:

• Pitkäaikaiset maksasairaudet ovat selvästi yleisin syy. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa primaari sklerosoiva kolangiitti, primaari biliaarinen kolangiitti, autoimmuunihepatiitin aiheuttama kirroosi sekä alkoholin aiheuttama maksakirroosi. Yhteistä näille on, että maksakudos on vähitellen arpeutunut ja menettänyt toimintakykynsä, eikä arpeutumista voida enää peruuttaa.
• Äkillinen maksan vajaatoiminta on toiseksi yleisin syy. Siinä muuten terve maksa pettää nopeasti — esimerkiksi vakavan myrkytyksen, virusinfektion tai muun äkillisen syyn seurauksena — ja tilanne voi edetä hengenvaaralliseksi päivissä.
• Maksasyövät muodostavat pienemmän mutta merkittävän osan siirroista; siirto voi tulla kyseeseen, kun kasvain on rajoittunut maksaan eikä sitä voida poistaa muulla tavoin.
• Aineenvaihduntasairaudet, jotka vaurioittavat maksaa perinnöllisen entsyymivian kautta, ovat harvinaisempi mutta tunnistettu syyryhmä.
• Lapsilla yleisin yksittäinen syy on sappitieatresia, synnynnäinen sappiteiden epämuodostuma, joka tukkii sapen kulun jo varhain elämässä. Osa lapsista hoidetaan ensin sappiteiden korjausleikkauksella, mutta jos maksa vaurioituu siitä huolimatta, siirto on ainoa pysyvä ratkaisu.

Maksa on elin, joka voi toimia pitkään näennäisen hyvin, vaikka vauriota olisi jo kertynyt runsaasti — oireet ilmaantuvat usein vasta, kun toimintakykyä on jäljellä enää vähän. Tämän vuoksi säännöllinen seuranta tunnetun maksasairauden yhteydessä on tärkeää: se antaa mahdollisuuden ohjata siirtoarvioon ajoissa, ennen kuin tilanne muuttuu päivystykselliseksi.

Tarkempi tieto maksakirroosin ja äkillisen maksan vajaatoiminnan syistä, oireista ja hoidosta löytyy omilta sivuiltaan: maksakirroosi ja akuutti maksan vajaatoiminta.

Pitkälle edennyt maksasairaus voi näkyä ihon ja silmänvalkuaisten keltaisuutena, lihasmassan vähenemisenä, tavallista herkempinä infektioina ja sietämättömänä kutinana. Osa oireista on vakavampia hälytysmerkkejä, jotka kertovat taudin edenneen pisteeseen, jossa siirtoarviota ei kannata viivytellä.

Hakeudu päivystykseen, jos oksennat verta, ulosteesi muuttuu mustaksi tai vatsa turpoaa äkillisesti nesteestä.

Kuinka moni maksansiirto tehdään Suomessa vuosittain?

Maksansiirtoja tehdään Suomessa selvästi vähemmän kuin munuaisensiirtoja. Viime vuosina niitä on tehty vuositasolla noin 60–70, ja kaikki maksansiirrot tehdään keskitetysti samassa yksikössä Helsingissä. Toiminta on osa laajempaa elinsiirto-ohjelmaa, josta kerrotaan tarkemmin sivulla elinsiirrot Suomessa.

Maksa on elin, jolla on poikkeuksellinen kyky uusiutua: myös osa maksasta — esimerkiksi elävältä luovuttajalta otettu lohko — voi kasvaa vastaanottajassa ajan myötä lähelle normaalia kokoa. Suomessa valtaosa siirteistä tulee kuitenkin kuolleilta luovuttajilta.

Miten maksansiirtoleikkaus ja sairaalajakso etenevät

Leikkauksessa sairas maksa poistetaan kokonaan ja tilalle ommellaan luovutettu maksa tai sen osa verisuonten ja sappitien yhteyksineen. Kyseessä on vaativa, useita tunteja kestävä leikkaus, jonka jälkeen potilas tarvitsee aluksi tehostettua tarkkailua. Sairaalassaoloaika on tyypillisesti kaksi–kolme viikkoa, ja sinä aikana seurataan erityisesti maksa-arvoja, sappen erittymistä ja mahdollisia hyljintäoireita. Kotiutumisen jälkeen seuranta jatkuu tiheänä ensimmäisten kuukausien ajan ja harvenee vähitellen, kun maksan toiminta ja lääkitys asettuvat tasapainoon.

Millainen on ennuste siirron jälkeen?

Ilman siirtoa pitkälle edenneen maksakirroosin ennuste riippuu maksan toiminnan vaikeusasteesta. Karkeasti luokitellen kaksivuotisennuste on lievimmässä vaiheessa noin 85 %, keskivaiheessa noin 60 % ja vaikeimmassa vaiheessa enää noin 35 %. Nämä luvut kuvaavat nimenomaan hoitamattoman kirroosin etenemistä ja havainnollistavat, miksi siirron oikea ajoitus on tärkeää — ne eivät ole itse siirron jälkeisiä elossaololukuja.

Suomessa maksansiirron tulokset ovat hyvät: koko siirretyn potilasjoukon eloonjäämisosuus on noin 92 % vuoden kohdalla, 87 % kolmen vuoden kohdalla ja noin 84 % viiden vuoden kohdalla. Kukaan siirtolistalla oleva potilas ei ole kuollut odottaessaan maksaa, ja maksasiirteen keskimääräinen odotusaika on pysynyt tasaisena, noin kahdessa kuukaudessa.

Siirron jälkeen elämä jatkuu elinikäisellä hyljinnänestolääkityksellä, aivan kuten munuaisensiirron jälkeen. Lääkitys estää elimistöä hylkimästä uutta maksaa, mutta vaimentaa samalla immuunipuolustusta laajemmin, mikä vaatii säännöllistä seurantaa. Hyljinnänestolääkitys käy läpi, mistä lääkeaineryhmistä on kyse ja mitä sivuvaikutuksia niihin tyypillisesti liittyy.

Lääkitystä tarvitaan voimakkaimpana ensimmäisinä päivinä ja kuukausina siirron jälkeen, minkä jälkeen annosta voidaan yleensä vähitellen pienentää. Hyljintä on kuitenkin mahdollinen vielä vuosienkin kuluttua, minkä vuoksi lääkitys jatkuu koko lopun elämän. Yksikään hyljinnänestolääke ei toimi kaikilla potilailla täysin samalla tavalla, joten hoito räätälöidään yksilöllisesti ja rakennetaan yleensä useamman lääkeaineryhmän yhdistelmästä yhden suuriannoksisen lääkkeen sijaan.

Onnistuneen siirron jälkeen tavoitteena on paluu mahdollisimman normaaliin arkeen: työhön tai opintoihin, liikuntaan ja tavalliseen ruokavalioon ilman kirroosin aiheuttamia rajoitteita. Se ei tarkoita, että seuranta loppuisi — maksa-arvoja, lääkepitoisuuksia ja yleistä vointia seurataan säännöllisesti koko lopun elämän, jotta mahdollinen hyljintä tai lääkkeen sivuvaikutus huomataan ajoissa.

Miten sopiva maksa valitaan siirron saajalle?

Kun luovutettu maksa tulee saataville, saaja valitaan siirtolistalta neljän kriteerin perusteella: veriryhmän on oltava yhteensopiva, luovutetun maksan koon tulee vastata suunnilleen saajan tarvetta, listalla olevan potilaan yleistilan kiireellisyys arvioidaan, ja myös listallaoloaika otetaan huomioon. Kudossopivuuden testaamisesta yleisemmin, myös munuaisensiirron osalta, kerrotaan sivulla kudossopivuus.

Mistä maksansiirtoprosessi alkaa?

Prosessi käynnistyy aina hoitavan yksikön arviosta: maksasairautta hoitava lääkäri ohjaa potilaan elinsiirtoarvioon, kun tauti on edennyt riittävän pitkälle eikä muuta hoitoa ole tarjolla. Arvioon kuuluu laaja terveydentilan kartoitus — sydän, keuhkot, munuaiset ja mahdolliset infektiot tutkitaan, koska ne vaikuttavat sekä leikkauksen että lääkityksen turvallisuuteen. Hyväksytty potilas asetetaan kansalliselle siirtolistalle, ja sopivan maksan löätyä leikkaukseen kutsutaan usein lyhyellä varoitusajalla, koska luovutettu elin täytyy siirtää nopeasti.

Äkillisessä maksan vajaatoiminnassa aikataulu on toinen: tilanne voi edetä niin nopeasti, että arviointi ja mahdollinen siirto on tehtävä päivien sisällä. Tämä on yksi syy, miksi äkillinen maksan vajaatoiminta hoidetaan aina päivystyksellisesti erikoissairaanhoidossa.

Kummassakin tilanteessa arvioinnin tekee moniammatillinen työryhmä, johon kuuluu tyypillisesti maksasairauksiin erikoistunut lääkäri, kirurgi, sairaanhoitaja ja tarvittaessa sosiaalityöntekijä. Arvio ei koske vain siirtokelpoisuutta lääketieteellisesti, vaan myös sitä, miten potilas ja tämän lähipiiri pystyvät tukemaan elinikäistä lääkitystä ja seurantaa siirron jälkeen — samalla tavalla kuin munuaisensiirtoa suunniteltaessa arvioidaan sivulla munuaisensiirto kuvattu kokonaistilanne.