Tieto siitä, että olet sairastunut krooniseen munuaisen vajaatoimintaan ja voit joutua dialyysihoitoihin saattaa tuntua erittäin pahalta. Ensin tulee tunne, ettet usko tapahtunutta ja kiellät tosiasiat jopa itseltäsi. Et halua puhua asiasta saati miettiä koko asiaa. On helpompi olla kun ei ajattele. Kuitenkin inhimillistä on, että tulee suru ja kaipaus siihen, mitä menettää. Voi tulla jopa vihaa ja katkeruutta koko elämää kohtaan, ja paha mieli kohdistetaan helposti hoitavaan henkilökuntaan tai omiin perheenjäseniin.

Tunteilleen ihminen ei voi mitään, mutta sille voi, miten niitä käyttää. Tärkeää on, ettei menetä rohkeuttaan ja toivoaan, vaikka elämä tuntuisi polkevan jalkoihinsa. Se, että jaksaa tehdä itselleen ja muille selväksi, että olen sairastunut ja tarvitsen hoitoa, mutta olen kuitenkin elossa, on tärkeä askel eteenpäin.