Dialyysipotilaan ruokavalio

Miksi proteiinin tarve kasvaa dialyysissä?

Ennen dialyysiä munuaisten vajaatoiminnan pidemmälle edenneissä vaiheissa proteiinia on tyypillisesti rajoitettu, jotta väsyneet munuaiset eivät kuormitu turhaan. Dialyysin alkaessa tilanne kääntyy täysin päinvastaiseksi: hoito poistaa verestä jonkin verran proteiinia ja aminohappoja nesteen ja kuona-aineiden mukana, joten menetys pitää korvata syömällä. Dialyysipotilaan proteiinin tarve on suurempi kuin ennen dialyysiä, ja jokaisella aterialla kannattaa olla proteiinipitoista ruokaa – lihaa, kalaa, kananmunaa, maitovalmisteita tai kasviproteiinin lähteitä kuten palkokasveja, viljavalmisteita ja soijatuotteita. Riittämätön proteiinin saanti dialyysin aikana voi näkyä esimerkiksi voimien vähenemisenä, joten aiheesta kannattaa keskustella suoraan, jos ruokahalu on heikko.

Sopiva proteiinimäärä on aina yksilöllinen, ja se tarkistetaan ravitsemusterapeutin kanssa uudelleen heti dialyysin alkaessa – samat ohjeet, joita noudatettiin ennen dialyysiä, eivät enää päde sellaisenaan. Tämä on yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä: moni jatkaa vanhaa, proteiinia rajoittavaa ruokavaliota myös dialyysin alettua, vaikka tarve on kääntynyt päinvastaiseksi.

Kuinka paljon nestettä dialyysipotilas saa juoda?

Nesterajoitus on henkilökohtainen, eikä sille ole yhtä oikeaa lukua kaikille. Siihen vaikuttavat, kuinka paljon omaa virtsaa vielä erittyy, esiintyykö turvotuksia ja kuinka usein dialyysi tehdään – päivittäin kotona tehtävässä hoidossa rajoitus voi olla väljempi kuin harvemmin tehtävässä hoitoyksikössä tapahtuvassa hemodialyysissä. Liika neste kuormittaa verenkiertoa ja voi aiheuttaa hengenahdistusta, joten oma nestemäärä kannattaa sopia hoitavan yksikön tai ravitsemusterapeutin kanssa ja tarkistaa säännöllisesti tilanteen muuttuessa.

Nesteeksi lasketaan kaikki juotava – vesi, kahvi, tee, mehu ja muut juomat – mutta myös suurina annoksina nautitut nestemäiset ruoat, kuten keitot, vellit ja jäätelö, kerryttävät kokonaisnestemäärää. Vähäsuolainen ruokavalio helpottaa nesterajoituksen noudattamista, koska suola lisää janon tunnetta ja saa elimistön pidättämään nestettä. Käytännön keino janon hillitsemiseen on esimerkiksi jääpalojen imeskely veden juomisen sijaan, jolloin suussa oleva tunne helpottuu pienemmällä nestemäärällä.

Suola, kalium ja fosfori pysyvät rajoituksissa

Suola kannattaa pitää tiukasti kurissa koko dialyysin ajan, sillä se vaikuttaa suoraan sekä verenpaineeseen että nesterajoituksen onnistumiseen. Suurimmat suolalähteet ovat valmisruoat, leivät, leikkeleet ja valmiiksi maustetut tuotteet – näiden vähentäminen ja mausteiden, yrttien ja sitruunan käyttö suolan sijaan on tehokkain yksittäinen keino.

Fosforin osalta kannattaa suosia kohtuullisia määriä eläinproteiinia ja vaaleaa viljaa tumman sijaan, sillä prosessoitujen elintarvikkeiden lisätty fosfaatti imeytyy tehokkaammin kuin ruoan luontainen fosfori. Fosfori kertyy elimistöön, kun munuaiset eivät enää poista sitä normaalisti, ja dialyysi poistaa siitä vain osan, joten ruokavalion merkitys säilyy suurena myös hoidon aikana.

Kaliumin rajoituksen tarve riippuu dialyysin tehosta, lääkityksestä ja jäljellä olevasta omasta munuaisten toiminnasta – kaikki dialyysipotilaat eivät tarvitse yhtä tiukkaa rajoitusta. Jos rajoitusta tarvitaan, ensimmäisenä vähennetään yleensä kahvia, täysmehua ja perunaa, jotka ovat tavallisessa ruokavaliossa suurimpia yksittäisiä kaliumin lähteitä. Verikokeista seurataan säännöllisesti, riittääkö näiden vähentäminen vai tarvitaanko rajoitusta laajemmin.

Miten ruokavalio eroaa hemodialyysin ja vatsakalvodialyysin välillä?

Ruokavalion perusperiaatteet – suurempi proteiinintarve, suola-, fosfori- ja tarvittaessa kaliumirajoitus – koskevat molempia hoitomuotoja. Käytännön ero syntyy usein nesterajoituksesta: vatsakalvodialyysissä puhdistus tapahtuu joka päivä, jolloin nestettä ei ehdi kertyä yhtä paljon kuin harvemmin tehtävässä hemodialyysissä. Tarkka rajoitus on silti aina yksilöllinen ja riippuu omasta virtsanerityksestä ja voinnista, ei pelkästä hoitomuodosta.

Miten ruokavalio sovitetaan käytännössä?

Ruokavalio suunnitellaan yhdessä ravitsemusterapeutin kanssa, ja sitä tarkistetaan säännöllisesti verikokeiden ja voinnin mukaan. Käytännössä hyvä lähtökohta on koota ateriat proteiinipitoisen pääraaka-aineen ympärille, valita vähäsuolaisia ja vähän prosessoituja tuotteita ja tarkkailla nesteen kokonaismäärää päivän mittaan. Yksittäisten ruoka-aineiden suola-, kalium- ja fosforimäärät voi tarkistaa ruoka-ainetaulukosta.

Ruokavalio-ohjeet eivät ole pysyviä: ne tarkistetaan aina uudelleen, kun vointi, hoitomuoto tai laboratorioarvot muuttuvat. Siksi omaa ruokavaliota kannattaa käydä läpi säännöllisesti ravitsemusterapeutin kanssa sen sijaan, että nojaisi vain kerran saatuun ohjeeseen. Ruokapäiväkirjan pitäminen muutaman päivän ajan ennen vastaanottokäyntiä voi helpottaa ravitsemusterapeutin kanssa käytävää keskustelua.

Ero pre-dialyysin ruokavalioon

Dialyysin ruokavalio ei ole sama kuin ennen hoidon alkua noudatettu munuaisten vajaatoiminnan ruokavalio – suurin ero on juuri proteiinissa, joka kääntyy rajoituksesta lisätarpeeksi heti kun dialyysi aloitetaan. Suolan, kaliumin ja fosforin rajoitukset sen sijaan jatkuvat, vaikka niidenkin tarkka taso voi muuttua hoidon myötä. Muut dialyysihoidon muodot on koottu dialyysi-osion etusivulle. Ruokavalion noudattaminen kannattaa ottaa vakavasti alusta asti, sillä se tukee dialyysihoidon onnistumista käytännössä joka päivä, ei vain hoitokertojen aikana ja niiden välisinä hetkinä.