Elinsiirrot Suomessa

Missä sairaalassa elinsiirrot tehdään Suomessa?

Elinsiirtotoiminta on Suomessa kansallisesti keskitetty, mikä tarkoittaa, että kaikki maan elinsiirrot — riippumatta siitä, missä potilas asuu tai missä sairaanhoitopiirissä häntä muuten hoidetaan — tehdään samassa yksikössä:

• Aikuisten elinsiirrot: HUS Meilahden sairaala, Helsinki.
• Lasten ja nuorten elinsiirrot: Uusi lastensairaala, joka sijaitsee myös Meilahdessa ja johon on keskitetty muutkin vaativat lasten erikoisalat, kuten lasten sydänkirurgia.

Keskittäminen on tarkoituksellista: elinsiirrot vaativat harvinaista erityisosaamista, kalliita laitteita ja ympärivuorokautista valmiutta, joten yhteen paikkaan koottu osaaminen ja kokemus tuottavat tasaisempaa ja turvallisempaa hoitoa kuin toiminnan hajauttaminen useaan sairaalaan tekisi. Potilas voidaan silti seurata ja hoitaa muun sairauden osalta omassa lähisairaalassaan — vain itse siirtoleikkaus ja sen välitön jälkihoito tapahtuvat Meilahdessa. Siirtoa edeltävä ja sen jälkeinen pitkäaikaisseuranta jaetaan usein oman hoitopaikan ja Meilahden erikoisyksikön kesken: rutiiniseuranta hoituu lähempänä kotia, mutta erityistilanteet ja säännölliset kontrollikäynnit ohjautuvat elinsiirtoyksikköön.

Käytännössä keskittäminen näkyy potilaalle etenkin siinä, että kutsu itse leikkaukseen — erityisesti kuolleelta luovuttajalta saatavan elimen kohdalla — tulee aina Meilahdesta, riippumatta siitä, missä päin Suomea asuu. Tämä on osasyy siihen, miksi siirtoa odottavien on oltava tavoitettavissa lyhyelläkin varoitusajalla.

Kuinka monta ihmistä odottaa elinsiirtoa?

Suomessa tehdään vuosittain satoja elinsiirtoja: viime vuosina kokonaismäärä on ollut noin 400 elinsiirtoa vuodessa, joista selvästi suurin osa — noin kaksi kolmasosaa — on munuaisensiirtoja. Loput jakautuvat maksan, haiman, sydämen ja keuhkojen siirtoihin. Näistä muutama kymmenen munuaisensiirroista tehdään vuosittain elävältä luovuttajalta, loput kuolleelta luovuttajalta.

Odottajien määrä vaihtelee elimittäin. Munuaista odottaa samanaikaisesti tyypillisesti useita satoja ihmisiä, sillä munuaisensiirtoja tehdään eniten mutta myös munuaisten vajaatoimintaa sairastavia on eniten. Muiden elinten kohdalla odottajien joukko on pienempi, koska tarve on harvinaisempi, mutta periaate on sama: elinten saatavuus, ei sairaaloiden kapasiteetti, ratkaisee, kuinka nopeasti siirto järjestyy. Tarkemmin munuaisensiirron omasta jonotusajasta kertoo sivu munuaisensiirto ja maksansiirrosta sivu maksansiirto.

Tuleeko elimiä myös ulkomailta?

Kyllä — Suomi kuuluu pohjoismaiseen Scandiatransplant-yhteistyöhön yhdessä Ruotsin, Tanskan, Norjan, Islannin ja Viron kanssa. Elimiä vaihdetaan maiden välillä vastavuoroisesti: vuonna 2025 Suomesta lähetettiin 21 munuaista ja 13 maksaa ulkomaille, ja vastaavasti muista Pohjoismaista saatiin 22 munuaista ja 13 maksaa Suomeen. Vaihto tasapainottuu siis suunnilleen, ja se auttaa erityisesti kiireellisissä tilanteissa, kuten äkillisessä maksan vajaatoiminnassa tai lapsipotilaan hoidossa, kun sopivaa elintä ei löydy kotimaasta ajoissa. Väestöön suhteutettuna Suomi tekee Pohjoismaita enemmän munuaisen- ja keuhkonsiirtoja mutta hieman vähemmän maksan- ja sydämensiirtoja.

Kuinka hyviä siirtotulokset Suomessa ovat?

Suomalaiset siirtotulokset ovat kansainvälisesti hyvät. Munuaisensiirteistä 93 % toimii vielä viiden vuoden kuluttua siirrosta ja 83 % kymmenen vuoden kohdalla. Maksansiirteiden kohdalla eloonjäämisosuus on noin 92 % vuoden, 87 % kolmen vuoden ja 84 % viiden vuoden kohdalla — kukaan maksaa odottava potilas ei ole menehtynyt siirtolistalla. Näistä tuloksista ja siirron jälkeisestä elämästä kerrotaan tarkemmin sivuilla munuaisensiirto, maksansiirto ja elämä elinsiirron jälkeen.

Mikä rajoittaa siirtojen määrää?

Elinsiirtojen määrää rajoittaa käytännössä yksi asia: kuinka monta luovutuskelpoista elintä on saatavilla. Tähän vaikuttavat sekä kuolleiden luovuttajien määrä että se, kuinka moni sopiva elävä luovuttaja päätyy luovuttamaan esimerkiksi munuaisen läheiselleen. Elinluovutus käy läpi, miten Suomen elinluovutusjärjestelmä toimii ja miten oman tahdon voi tehdä tiettäväksi — se on käytännössä ainoa tekijä, johon yksittäinen ihminen voi itse vaikuttaa koko jonotustilanteessa.

Elävän luovuttajan mahdollisuudesta ja sen turvallisuudesta kerrotaan tarkemmin sivulla munuaisen luovutus elävältä luovuttajalta. Kudossopivuus vaikuttaa myös siihen, kuinka nopeasti sopiva luovuttaja löytyy juuri tietylle potilaalle — ks. kudossopivuus.

Miksi tilastot vaihtelevat vuosittain

Elinsiirtojen kokonaismäärä pysyy vuodesta toiseen samassa suuruusluokassa, mutta yksittäisten vuosien luvut vaihtelevat jonkin verran, koska ne riippuvat suoraan siitä, kuinka moni sopiva luovutus toteutuu kyseisenä vuonna. Tämä ero näkyy erityisesti pienemmissä elinryhmissä, kuten sydän- ja keuhkonsiirroissa, joissa vuosittainen määrä on selvästi pienempi kuin munuaisensiirroissa ja satunnaisvaihtelu näkyy siksi suhteellisesti enemmän.

Munuaisensiirtojen suuri osuus kaikista siirroista selittyy sillä, että munuaisten vajaatoiminta on yleisempää kuin muiden elinten pettäminen ja koska munuainen — toisin kuin esimerkiksi sydän — voidaan saada myös elävältä luovuttajalta. Tämä antaa munuaista tarvitsevalle vaihtoehdon, jota esimerkiksi sydänsiirtoa odottavalla ei ole.

Mistä saa ajantasaista tietoa omasta tilanteesta

Yleiset kansalliset tilastot eivät kerro yksittäisen potilaan omaa odotusaikaa, koska siihen vaikuttavat kudossopivuus, veriryhmä ja terveydentila kokonaisuutena. Oman tilanteen ajantasaisen arvion saa aina omalta hoitavalta yksiköltä, joka tuntee sekä potilaan tiedot että sen hetkisen jonotilanteen.

Kansallisen tason luvut ovat silti hyödyllisiä, kun haluaa ymmärtää, miksi jonotusaika on juuri sellainen kuin se on: ne muistuttavat, että kyse ei ole yksittäisen sairaalan hitaudesta tai puutteellisesta hoidosta, vaan siitä, että sopivia luovutettuja elimiä on kansallisesti vähemmän kuin niitä tarvitsevia potilaita.