Maksasyöpä

Mikä on maksasolusyöpä?

Maksasolusyöpä syntyy maksan omista soluista, hepatosyyteistä, jotka ovat muuttuneet pahanlaatuisiksi. Se kehittyy lähes aina jo vaurioituneeseen maksaan — tavallisimmin sellaiseen, jossa on maksakirroosi. Kaksi kolmasosaa potilaista on miehiä, ja suurin osa uusista tapauksista todetaan noin 70 vuoden iässä.

Loput noin kolmasosa maksasta lähtöisin olevista syövistä on sappitiesyöpiä eli kolangiokarsinoomia, jotka saavat alkunsa sappiteiden soluista eivätkä itse maksasoluista. Niiden oireet ja seuranta muistuttavat maksasolusyöpää, mutta niiden taustasyyt ovat osittain erilaiset — esimerkiksi pitkäaikainen PSC on tunnettu sappitiesyövän riskitekijä.

Mistä maksasyöpä johtuu?

Suurin yksittäinen riskitekijä on maksakirroosi taustasyystä riippumatta. Suomessa yleisin taustasyy on alkoholin aiheuttama maksavaurio. Maailmanlaajuisesti yleisin syy on virushepatiitti B tai C, ja myös rasvamaksatauti — johon liittyy usein lihavuus tai tyypin 2 diabetes — lisää riskiä merkittävästi. Koska useampi taustasyy voi vaikuttaa yhtä aikaa, kirroosin syyn selvittäminen ja hoitaminen on tärkein tapa pienentää myöhempää syöpäriskiä.

Oireet

Maksasolusyöpä on pitkään oireeton. Kun oireita ilmaantuu, ne ovat tyypillisesti:

• väsymys
• ylävatsan täyteläisyyden tunne
• ruokahaluttomuus

Pidemmälle edenneenä syöpä voi aiheuttaa myös:

• laihtumista
• kuumeilua
• keltaisuutta

Miksi maksasyöpä todetaan usein myöhään?

Koska maksasolusyöpä ei aiheuta selkeitä oireita ennen kuin kasvain on jo kasvanut riittävän suureksi venyttämään maksan kapselia tai levinnyt lähielimiin. Tämä on erityisen ongelmallista, koska hoitovaihtoehdot — etenkin parantavaan tulokseen tähtäävä leikkaus — ovat tehokkaimpia varhaisessa vaiheessa. Siksi tunnetun maksakirroosin tai kroonisen maksasairauden seurannassa käytetään säännöllistä kuvantamista, jotta mahdollinen kasvain löytyisi ennen oireiden ilmaantumista.

Diagnoosin tueksi käytetään ultraääntä, tietokonetomografiaa tai magneettikuvausta. Verikokeista alfafetoproteiini (AFP) on koholla noin 80 %:lla maksasolusyöpäpotilaista, ja nouseva pitoisuus vahvistaa epäilyä yhdessä kuvantamislöydösten kanssa. Yksinään AFP ei kuitenkaan riitä diagnoosiksi, koska osalla potilaista arvo pysyy normaalina kasvaimesta huolimatta — siksi kuvantaminen on aina keskeisessä roolissa.

Tämän vuoksi tunnetun maksakirroosin tai muun vahvasti altistavan maksasairauden yhteydessä maksan tilaa seurataan säännöllisesti, vaikka mitään oireita ei olisi. Seurannan tiheys ja tutkimusten sisältö suunnitellaan yksilöllisesti hoitavan lääkärin kanssa.

Hakeudu lääkäriin, jos sinulla on tunnettu maksakirroosi ja huomaat uutta laihtumista, jatkuvaa ylävatsan täyteläisyyden tunnetta tai keltaisuutta — nämä voivat olla merkki siitä, että seurantaa tai lisätutkimuksia tarvitaan.

Mikä on elinaikaennuste?

Ennuste riippuu ennen kaikkea siitä, missä vaiheessa syöpä todetaan ja kuinka pitkälle taustalla oleva maksasairaus on edennyt. Karkeasti arvioiden noin joka seitsemäs–kymmenes maksasolusyöpäpotilas on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista — luku vaihtelee lähteestä riippuen, koska se riippuu vahvasti siitä, missä vaiheessa syöpä on löytynyt. Ennuste on sitä parempi, mitä nuorempi sairastunut on ja mitä varhaisemmassa vaiheessa syöpä todetaan.

Maksasolusyövällä on myös taipumus uusiutua hoidon jälkeen. Siksi seuranta jatkuu kuvantamis- ja verikokein, ja mahdolliset uudet pesäkkeet hoidetaan mahdollisuuksien mukaan. Taustalla olevan kirroosin eteneminen vaikuttaa ennusteeseen myös hoidon jälkeen — hyvin toimiva jäljellä oleva maksakudos antaa paremmat edellytykset sekä hoidoille että toipumiselle.

Ennustelukuja lukiessa kannattaa muistaa, että ne kuvaavat suuria potilasjoukkoja keskimäärin, eivät yksittäistä ihmistä. Varhaisessa vaiheessa löydetyn, pienen ja leikattavissa olevan kasvaimen ennuste on huomattavasti parempi kuin tilastokeskiarvo antaa ymmärtää, kun taas laajalle levinneen syövän kohdalla tilanne on päinvastainen.

Miten maksasyöpää hoidetaan?

Leikkaushoito, jossa kasvain poistetaan, onnistuu vain 15–30 %:ssa tapauksista — useimmiten siksi, että kirroosi rajoittaa sitä, kuinka paljon maksakudosta voidaan turvallisesti poistaa. Muita hoitovaihtoehtoja ovat:

• lämpöablaatio, jossa kasvain tuhotaan paikallisesti lämmöllä
• kemoembolisaatio, jossa kasvaimen verensaanti tukitaan samalla kun alueelle annetaan solunsalpaajaa
• radioembolisaatio, vastaava periaate säteilyhoidolla
• immunoterapia, esimerkiksi lääkeyhdistelmät, jotka aktivoivat elimistön omaa puolustusjärjestelmää kasvainta vastaan

Pitkälle edenneessä kirroosissa, jossa kasvain täyttää tietyt kriteerit, maksansiirto voi olla vaihtoehto — se poistaa sekä kasvaimen että sen taustalla olevan vaurioituneen maksan kerralla, ja on tällöin usein tehokkaampi ratkaisu kuin pelkkä kasvaimen poisto.

Hoitovalinta tehdään aina yksilöllisesti: siihen vaikuttavat kasvaimen koko ja sijainti, se, kuinka monta pesäkettä maksassa on, sekä se, kuinka hyvin jäljelle jäävä maksa pystyy toimimaan hoidon jälkeen. Sama hoito ei sovi kaikille, koska pitkälle edennyt kirroosi voi rajoittaa esimerkiksi leikkauksen turvallisuutta, vaikka kasvain itsessään olisi vielä pieni.

Koska tausta on useimmiten hepatiitissa tai alkoholin aiheuttamassa maksavauriossa, kannattaa tutustua myös hepatiitin tyyppeihin ja hoitoon — erityisesti B- ja C-hepatiitin hyvä hoito vähentää merkittävästi myöhempää maksasyöpäriskiä.

Voiko maksasyöpää ehkäistä?

Suorinta ehkäisyä ei ole, mutta riskiä voi pienentää vaikuttamalla sen taustalla oleviin syihin: hoitamalla virushepatiitin, pitämällä alkoholinkäytön kohtuullisena ja hoitamalla rasvamaksatautiin liittyvää ylipainoa ja diabetesta. Koska riski kasvaa lähes aina kirroosin kautta, kirroosin syyn tunnistaminen ja hoitaminen ajoissa on tehokkain yksittäinen keino pienentää myöhempää maksasyöpäriskiä.

Elämä diagnoosin kanssa

Maksasyöpädiagnoosi tarkoittaa yleensä tiivistä yhteistyötä maksasairauksiin ja syöpätauteihin erikoistuneiden yksiköiden välillä, koska hoitopäätökset riippuvat sekä kasvaimesta että sen taustalla olevan maksan toimintakyvystä. Väsymys ja ruokahaluttomuus voivat vaikuttaa arkeen jo ennen hoitojen alkua, ja niihin kannattaa hakea tukea ajoissa — esimerkiksi ruokavalioon liittyvillä käytännön neuvoilla.