Munuaiskipu vai selkäkipu?

Missä munuaiskipu tuntuu?

Munuaisperäinen kipu tuntuu tyypillisesti kyljessä, kylkikaaren alapuolella, joko toisella tai molemmilla puolilla selkärankaa. Se sijaitsee siis selvästi ylempänä ja lähempänä kylkeä kuin tavallinen alaselkäkipu, joka painottuu enemmän lantion yläpuolelle ja keskemmälle selkää. Virtsakiven aiheuttama kipu voi säteillä eteenpäin alavatsalle ja nivustaipeeseen asti, ja se on usein niin voimakasta, että kipua ei helpota mikään asento – ihminen saattaa kääntyillä levottomasti yrittäessään löytää helpompaa asentoa onnistumatta siinä.

Munuaistulehduksen aiheuttama kipu tuntuu samalla alueella, mutta siihen liittyy lähes aina myös yli 38 asteen kuume – tulehdus on nimittäin kuumeinen yleisinfektio, ei pelkkä paikallinen kipu. Munuaistulehdus käy läpi tämän erottelun tarkemmin, samoin kuin sen, miten se eroaa tavallisesta virtsarakkotulehduksesta.

Selkäperäinen kipu puolestaan tuntuu useimmiten laajemmalla alueella alaselässä, ja se voi säteillä pakaraan tai alaraajaan saakka, jos taustalla on esimerkiksi hermojuuren ärsytystä. Tämä säteily on erilaista kuin munuaiskivun säteily nivustaipeeseen – suunta on eri, ja siihen ei liity virtsaoireita.

Muuttuuko munuaiskipu asennon mukaan?

Ei. Tämä on yksi tärkeimmistä eroista: munuaisperäinen kipu ei riipu liikkeestä, asennosta tai kehon kääntämisestä, koska se ei tule lihaksista tai nivelistä vaan elimen tai virtsatien sisältä. Virtsakiven aiheuttama kipu voi tulla aaltoina ja hellittää välillä kokonaan, riippumatta siitä, miten makaa tai istuu – tätä kutsutaan kolikkikivuksi, ja se on yksi virtsakiven tunnusmerkeistä.

Tavallinen selkälihaskipu sen sijaan reagoi selvästi liikkeeseen: se voi pahentua käännyttäessä, kumartuessa taaksepäin, pitkään seistessä tai äkkinäisessä liikkeessä, ja usein myös helpottaa tietyssä asennossa tai levossa. Suurin osa alaselkäkivusta liittyy lihasjännitykseen, huonoon ergonomiaan, pitkään istumiseen tai äkkinäiseen nostoliikkeeseen, eikä sille aina löydy yhtä tarkkaa syytä. Myös pitkäaikainen liikkumattomuus ja ylipaino lisäävät tämäntyyppisen kivun riskiä.

Käytännössä asennon vaikutus on yksi helpoimmin itse havaittavista eroista: jos kipu selvästi lievittyy tai pahenee sen mukaan, miten liikut tai asetut, kyse on todennäköisemmin lihas- tai nivelperäisestä kivusta. Jos kipu pysyy samanlaisena riippumatta asennosta ja tulee jaksoittain aaltoina, munuaisperäinen syy on todennäköisempi.

Milloin hakeutua lääkäriin?

Hakeudu arvioon, jos kylkikipuun liittyy kuumetta, pahoinvointia tai oksentelua, tunnetta virtsan kulun tukkeutumisesta, tai verta virtsassa. Nämä viittaavat munuaisperäiseen syyhyn, kuten munuaiskiveen tai -tulehdukseen, jotka vaativat tutkimuksia ja usein myös hoitoa. Jos kipu taas selvästi riippuu liikkeestä ja asennosta eikä mukana ole kuumetta tai virtsaoireita, kyse on todennäköisemmin lihas- tai selkäperäisestä kivusta, jota voi ensin seurata itse muutaman päivän ajan.

Kolme tekijää ratkaisee lopulta enemmän kuin pelkkä sijainti: kivun luonne (jatkuva ja liikkeestä riippumaton vai liikkeen mukaan vaihteleva), muut oireet (kuume, pahoinvointi, virtsaoireet) sekä tarvittaessa tehtävä virtsatutkimus ja kuvantaminen. Jos olet epävarma kummasta on kyse, turvallisin ratkaisu on aina antaa lääkärin arvioida tilanne sen sijaan, että yrittäisi päätellä asiaa pelkän sijainnin perusteella.

Iäkkäillä ja tietyissä muissa tilanteissa munuaistulehdus voi myös oireilla tavallista epätyypillisemmin: pahoinvointi tai yleiskunnon heikkeneminen voi olla korostuneempi oire kuin selvä kylkikipu, jolloin pelkkään kivun sijaintiin luottaminen voi johtaa harhaan. Tämäkin puoltaa sitä, että epäselvässä tilanteessa kannattaa hakea arvio sen sijaan, että luottaisi vain kivun sijaintiin.

Hakeudu päivystykseen, jos kylkikipuun liittyy korkea kuume, voimakas pahoinvointi tai oksentelu, tai jos et pysty virtsaamaan lainkaan – nämä eivät odota seuraavaan arkipäivään.

Sijainnin, kivun luonteen ja muiden oireiden lisäksi lopullinen varmuus saadaan aina virtsa- ja tarvittaessa verikokeella sekä lääkärin tutkimuksella – kolme tekijää yhdessä kertovat enemmän kuin kipupaikka yksinään. Jos huolena on laajemmin munuaisten toiminta kivun taustalla, munuaisten vajaatoiminta kertoo, milloin munuaisiin liittyvä huoli kannattaa selvittää verikokeella.

On myös hyvä muistaa, että kumpikin vaiva voi esiintyä samalla ihmisellä yhtä aikaa – esimerkiksi pitkäaikainen lihasjännitys selässä ei sulje pois sitä, että samaan aikaan olisi myös munuaisperäistä kipua. Jos oma tilanne ei sovi selvästi kumpaankaan taulukon sarakkeeseen, se on hyvä syy hakea arvio sen sijaan, että yrittäisi tehdä diagnoosin itse.