Hepatiitti
Hepatiitti tarkoittaa maksatulehdusta. Se voi johtua viruksesta, alkoholista, lääkkeistä tai omasta puolustusjärjestelmästä — tällä sivulla käsitellään virusten aiheuttamaa hepatiittia, jonka yleisimmät muodot ovat A, B ja C. Ne eroavat toisistaan tartuntatavaltaan, taudinkulultaan ja sillä, jäävätkö ne krooniseksi:
| Hepatiitti A | Hepatiitti B | Hepatiitti C | |
|---|---|---|---|
| Tarttuu | Suun kautta (saastunut ruoka, vesi, likaiset kädet) | Veren ja seksikontaktin välityksellä | Pääasiassa veren välityksellä, tyypillisimmin pistoshuumeiden käytössä |
| Taudinkulku | Paranee itsestään, ei jää krooniseksi | Osalla jää krooniseksi | Osalla jää krooniseksi, oireet usein lievät tai puuttuvat |
| Parantuuko nykyhoidolla | Paranee itsestään ilman erillistä lääkehoitoa | Ei häviä elimistöstä lääkkeilläkään kokonaan, mutta pysyy hallinnassa | Paranee nykylääkkeillä yli 90 %:lla hoidetuista |
| Rokote | Kyllä | Kyllä | Ei |
Mikä ero on hepatiitti A:lla, B:llä ja C:llä?
Hepatiitti A tarttuu suun kautta: saastuneen ruoan, juomaveden tai sillä pestyjen vihannesten välityksellä, tai likaisten käsien kautta henkilöstä toiseen. Se paranee itsestään eikä jää krooniseksi elimistöön.
Hepatiitti B on veri- ja seksiteitse tarttuva maksatulehdus. Osalla tartunnan saaneista virus jää maksaan ja vereen pysyvästi, jolloin puhutaan kroonisesta hepatiitti B:stä. Kroonista hepatiitti B:tä ei voida lääkkeillä kokonaan poistaa elimistöstä, mutta sen etenemistä voidaan hillitä lääkityksellä, joka pitää viruksen määrän matalana ja suojaa maksaa lisävauriolta. Kroonisen hepatiitti B:n kanssa eläville säännöllinen maksa-arvojen ja viruspitoisuuden seuranta on pysyvä osa hoitoa, vaikka oireita ei olisi.
Hepatiitti C tarttuu pääasiassa veren välityksellä. Suomessa tyypillisin tartuntareitti on huumeiden pistoskäyttö. Toisin kuin B-hepatiitissa, moderni lääkehoito voi hävittää C-hepatiitin viruksen kokonaan elimistöstä.
B- ja C-hepatiitti voivat molemmat jäädä krooniseksi, mutta selvästi eri todennäköisyydellä: aikuisen B-hepatiitti-tartunnasta noin 3–5 % jää kroonisiksi viruksen kantajuudeksi, kun taas C-hepatiitti jää krooniseksi huomattavasti useammin, noin 70 %:lla kaikista tartunnan saaneista. Hoitamattomana krooninen tulehdus voi vuosien kuluessa johtaa maksakirroosiin ja lisätä maksasyövän riskiä.
Itämisaika — aika tartunnasta ensioireisiin — vaihtelee tyypeittäin: A-hepatiitilla 15–50 vuorokautta, B-hepatiitilla 1–6 kuukautta ja C-hepatiitilla alle kuukaudesta noin neljään kuukauteen. Pitkä ja vaihteleva itämisaika on yksi syy siihen, miksi tartunnan lähdettä on joskus vaikea jäljittää jälkikäteen.
Nimikkeet A—E kattavat vain tunnetuimmat virustyypit. D-hepatiitti tarttuu vain yhdessä B-hepatiitin kanssa, koska se tarvitsee B-viruksen pintarakenteita lisääntyäkseen — siksi B-hepatiittirokote suojaa käytännössä myös D-hepatiitilta. E-hepatiitti muistuttaa tartuntatavaltaan A-hepatiittia (suun kautta) ja paranee niin ikään yleensä itsestään.
Oireet
Kaikille hepatiittityypeille yhteisiä oireita akuutissa vaiheessa ovat:
- kuume
- vatsavaivat
- väsymys
- ruokahaluttomuus
- keltaisuus (ihon ja silmänvalkuaisten kellastuminen)
- tumma virtsa
C-hepatiitti poikkeaa muista siinä, että oireet puuttuvat usein kokonaan tai ovat hyvin lieviä — vain noin joka viides saa tartunnan jälkeen oireita. Tämä on yksi syy siihen, miksi C-hepatiitti todetaan usein vasta, kun maksa-arvot nousevat jonkin muun tutkimuksen yhteydessä tai kun maksavaurio on jo edennyt pidemmälle.
A-hepatiitissa oireet ovat tavallisesti selvemmät ja ilmaantuvat suhteellisen pian tartunnan jälkeen, mikä helpottaa taudin tunnistamista ja tartuntaketjun katkaisemista. B-hepatiitissa akuutin vaiheen oireet vaihtelevat: osalla tauti muistuttaa muita hepatiitteja selvine oireineen, kun taas osa ei huomaa mitään ennen kuin tulehdus on jo kroonistunut.
Hakeudu lääkäriin, jos sinulla on pitkittynyt väsymys, keltaisuus tai tumma virtsa, tai jos olet altistunut hepatiitille esimerkiksi pistosvälineiden jakamisen, suojaamattoman seksin tai ulkomailla saadun ruokamyrkytyksen kaltaisen tilanteen kautta.
Paraneeko hepatiitti C nykyään?
Kyllä, valtaosalla. Nykyiset suun kautta otettavat lääkkeet parantavat C-hepatiitin yli 90 %:lla hoidetuista. Hoito kestää tyypillisesti 8–12 viikkoa ja koostuu kahden tablettimuotoisen lääkkeen yhdistelmästä. Hoidon jälkeen virus häviää elimistöstä kokonaan — tässä C-hepatiitti eroaa oleellisesti B-hepatiitista, joka jää useimmiten pysyvästi elimistöön, vaikka sen aktiivisuutta voidaankin hillitä lääkkeillä.
Mitä varhaisemmin C-hepatiitti todetaan ja hoidetaan, sitä paremmin maksa ehtii toipua ennen kuin pysyviä vaurioita on ehtinyt syntyä. Tämä on yksi syy, miksi riskiryhmiin kuuluvien — esimerkiksi pistoshuumeita joskus käyttäneiden — kannattaa käydä testauttamassa itsensä, vaikka oireita ei olisi.
Diagnoosi tehdään verikokeilla, joilla etsitään joko virusta itseään tai elimistön muodostamia vasta-aineita sitä vastaan. Tulos kertoo sekä sen, onko tartunta käynnissä, että sen, onko se jo parantunut tai kroonistunut. Sama verikoevalikoima käytetään kaikkien kolmen yleisimmän tyypin — A, B ja C — seulontaan, joten epäselvässä maksatulehdusepäilyssä kaikki kolme voidaan usein poissulkea tai varmistaa samalla näytteenotolla.
Miten hepatiitti tarttuu?
Tartuntatavat jakautuvat kahteen ryhmään:
- Suun kautta tarttuvat (A ja E): lähteinä saastunut ruoka, juomavesi tai sillä pestyt raaka-aineet, sekä puutteellisesti kypsennetyt simpukat ja osterit. Tartunta voi levitä myös likaisten käsien tai puutteellisen käsihygienian kautta.
- Veren välityksellä tarttuvat (B, C ja D): tartunta voi levitä esimerkiksi pistosvälineiden jakamisesta, suojaamattomasta seksistä (erityisesti B-hepatiitti) tai — harvinaisemmin nykyään huolellisen verivalvonnan ansiosta — verituotteiden kautta.
Rokotus ja ehkäisy
A- ja B-hepatiittia vastaan on olemassa tehokkaat rokotteet, jotka ovat Suomessa maksuttomia riskiryhmille. C- ja E-hepatiittiin ei toistaiseksi ole rokotetta, joten C-hepatiitin ehkäisy nojaa tartuntariskien — kuten pistosvälineiden jakamisen — välttämiseen.
A-hepatiittirokote kannattaa harkita etenkin ennen matkustamista alueille, joilla veden ja ruoan hygieniataso on epävarma, koska tartunta leviää juuri niiden kautta. A- ja B-hepatiittia vastaan on saatavilla myös yhdistelmärokote, joka suojaa molemmilta viruksilta samalla pistossarjalla. Tarkan rokotusohjelman ja sen, kuuluuko oma tilanteesi maksuttoman rokotuksen piiriin, voi tarkistaa terveydenhuollosta.
Jos olet kiinnostunut yhdestä tietystä virustyypistä tarkemmin, hepatiitti A, hepatiitti B ja hepatiitti C käsitellään omilla sivuillaan, samoin kuin hepatiittirokotteet. Jos oireesi tai maksa-arvosi eivät sovi virushepatiittiin, syynä voi olla myös autoimmuunihepatiitti — nimestä huolimatta täysin eri sairaus.
Milloin hepatiitti on vaarallinen?
Suurin osa akuutista hepatiitista, erityisesti A-hepatiitista, paranee itsestään ilman pysyviä seurauksia. Vaarallisimpia ovat tilanteet, joissa tulehdus jää krooniseksi (B, C ja D) ja etenee vuosien kuluessa huomaamatta kohti maksakirroosia tai maksasyöpää. Harvinaisempi mutta äkillisesti vaarallinen tilanne on se, että hepatiitti aiheuttaa äkillisen maksan vajaatoiminnan — tällöin maksa pettää päivissä tai viikoissa ja tarvitaan sairaalahoitoa.
Siksi krooniseen B- tai C-hepatiittiin liittyvä seuranta on tärkeää, vaikka olo tuntuisi hyvältä: seuranta paljastaa maksavaurion etenemisen ajoissa, jolloin hoito voidaan aloittaa tai sitä voidaan tehostaa ennen kuin peruuttamattomia vaurioita ehtii syntyä.
Usein kysyttyä
Voiko hepatiitin saada ilman oireita?
Kyllä, etenkin C-hepatiitissa. Vain noin joka viides saa tartunnan jälkeen oireita, joten moni ei tiedä sairastavansa sitä ennen kuin maksa-arvot nousevat tai maksavaurio on jo edennyt.
Onko hepatiitti sama asia kuin autoimmuunihepatiitti?
Ei. Virushepatiitti tarttuu viruksen välityksellä, kun taas autoimmuunihepatiitissa elimistön oma puolustusjärjestelmä hyökkää maksaa vastaan ilman tartuntaa. Ne vaativat erilaisen hoidon.