Munuaiskivet

Miltä munuaiskivikohtaus tuntuu?

Kipu tulee tyypillisesti aaltoina: se voimistuu ja hellittää muutaman minuutin sykleissä, toisin kuin tasainen, liikkeellä pahentuva selkälihaskipu. Se alkaa usein kyljestä tai alaselästä ja siirtyy ajan myötä alavatsan ja nivusen suuntaan sitä mukaa, kun kivi liikkuu munuaisesta virtsanjohdinta pitkin kohti virtsarakkoa. Muita oireita:

• pahoinvointi ja oksentelu, jotka voivat olla niin voimakkaita, että nestehukka uhkaa
• veri virtsassa, joko silmin nähtävästi tai vain laboratoriokokeessa
• joskus vain vaikeutunut tai kivulias virtsaaminen ilman selvää sivukipua, jos kivi on jo lähellä virtsarakkoa

Kylkikivun ja tavallisen selkälihaskivun eroa – mikä auttaa tunnistamaan, kumpi on kyseessä – käydään tarkemmin läpi omalla sivulla.

Miksi kipu siirtyy paikasta toiseen?

Virtsanjohtimessa, joka kuljettaa virtsan munuaisesta rakkoon, on kolme luonnollista kapeaa kohtaa, joihin kivi tyypillisesti juuttuu matkallaan. Kipu tuntuu juuri sillä hetkellä siinä kohdassa vartaloa, jossa kivi kulloinkin on – siksi kohtauksen kipu voi tuntua siirtyvän kyljestä alavatsaan ja edelleen nivustaipeeseen useiden tuntien tai päivien aikana kiven matkatessa eteenpäin.

Mitä lähempänä rakkoa kivi on, sitä todennäköisemmin oireena on ennemmin virtsaamisvaivaa kuin selkeää sivukipua. Tämä sama liikkuva luonne selittää myös sen, miksi kivun voimakkuus vaihtelee kohtauksen aikana: kun kivi hetkeksi pysähtyy kapeaan kohtaan ja virtsanjohdin supistelee sitä eteenpäin, kipu tuntuu voimakkaimmalta juuri niinä hetkinä.

Hakeudu päivystykseen, jos kipu on kova ja sen lisäksi sinulla on kuumetta, et saa virtsattua lainkaan, tai kipu ei helpotu peruskipulääkkeellä – nämä voivat viitata tukkeutuneeseen munuaiseen tai kivien taakse kehittyneeseen infektioon, jotka vaativat nopeaa hoitoa.

Lähteekö munuaiskivi itsestään?

Usein kyllä. Alle noin 5 millimetrin kivet lähtevät tavallisesti itsestään, kun juo runsaasti – noin 6–8 lasillista vettä päivässä – ja käyttää tarvittaessa kipulääkettä matkan varrella. Kivi voi kulkea ulos huomaamatta tai aiheuttaa vielä muutaman kipukohtauksen matkalla, ennen kuin se poistuu virtsan mukana. Isompien kivien kohdalla spontaani poistuminen on epätodennäköisempää ja kestää pidempään, jolloin kannattaa olla yhteydessä hoitavaan tahoon tilanteen seuraamiseksi.

Moni haluaa nähdä lähteneen kiven ja jopa säästää sen näytteeksi lääkärille tai analysoitavaksi. Kiven voi yrittää ottaa talteen virtsaamalla siivilän tai puhtaan kankaan läpi kohtauksen jälkeisinä päivinä. Kiven koostumuksen selvittäminen auttaa joskus kohdentamaan ehkäisyneuvontaa juuri sinun tilanteeseesi sopivaksi, vaikka se ei ole aina välttämätöntä.

Miten munuaiskiviä hoidetaan?

Hoitomuodon valinta riippuu kiven koon lisäksi sen sijainnista virtsateissä ja siitä, aiheuttaako se tukoksen tai infektioriskin. Epäily varmistetaan yleensä virtsanäytteellä ja tarvittaessa kuvantamisella, kuten ultraäänellä tai tietokonetomografialla, jolla nähdään kiven tarkka koko ja sijainti.

Kivenmurskaus on kajoamaton toimenpide: kivi hajotetaan pieniksi paloiksi kehon ulkopuolelta tulevalla energialla ilman viiltoja, ja palaset poistuvat sen jälkeen virtsan mukana itsestään. Tähystystoimenpiteessä taas kapea tähystin viedään virtsateiden kautta kiven luo, ja kivi joko poistetaan sellaisenaan tai murskataan ensin paikan päällä pienemmiksi paloiksi. Kummankin toimenpiteen jälkeen voi olla lievää kirvelyä tai verta virtsassa muutaman päivän ajan, mikä on tavanomaista eikä yleensä vaadi erillistä hoitoa.

Miten akuuttia kivikohtausta hoidetaan?

Kohtauksen aikana tärkeintä on saada kipu hallintaan riittävän tehokkaalla kipulääkityksellä – usein tulehduskipulääke tai päivystyksessä annettu vahvempi kipulääke. Runsas nesteen juonti auttaa huuhtomaan kiveä eteenpäin, mutta pahoinvoinnin ollessa voimakasta juominen voi olla hankalaa, jolloin nesteytys hoidetaan tarvittaessa suonensisäisesti päivystyksessä. Jos kohtaukseen liittyy kuumetta, se on merkki mahdollisesta infektiosta tukkeutuneen virtsateiden osan takana, ja tilanne vaatii tällöin kiireellistä hoitoa, tarvittaessa sairaalahoitoa ja tukoksen purkamista pikaisesti.

Miten munuaiskiviä voi ehkäistä?

Ehkäisy on tärkeää erityisesti sille, joka on jo saanut yhden munuaiskiven, sillä taipumus toistuu usein. Suurin osa alla olevista keinoista on yksinkertaisia arjen valintoja, ei erikoisruokavaliota:

• Juo riittävästi. 2–3 litraa nestettä päivässä, ensisijaisesti vettä, on tehokkain yksittäinen ehkäisykeino, koska laimeampi virtsa ei anna kiteille tilaisuutta muodostua yhtä helposti.
• Rajoita oksalaattipitoisia ruokia. Pinaatti, pähkinät ja raparperi lisäävät kalsiumoksalaattikivien riskiä, jos niitä syö runsaasti ja toistuvasti ja taipumus kiviin on jo todettu.
• Kohtuullista eläinvalkuaista ja suolaa. Molemmat lisäävät kivien muodostumista edistävien aineiden erittymistä virtsaan, joten tasapainoinen ruokavalio on kivien kannalta parempi kuin runsasproteiininen tai hyvin suolainen.
• Vältä ylimääräisiä vitamiinilisiä ilman ohjetta. Sekä suuret D-vitamiiniannokset että hyvin suuret C-vitamiiniannokset (yli noin 4 grammaa vuorokaudessa) on yhdistetty suurentuneeseen kivien riskiin.
• Vältä omena- ja greippimehua. Ne on yhdistetty suurentuneeseen kivien riskiin, toisin kuin tavallinen vesi tai muut nesteet.

Mistä munuaiskivet johtuvat?

Taustalla on tavallisimmin liian vähäinen nesteen juonti yhdistettynä ruokavalioon, jossa on paljon eläinvalkuaista ja suolaa – tällöin virtsaan kertyy enemmän kiteytyviä aineita pienempään nestemäärään, ja kiteet pääsevät kasvamaan kiveksi asti. Myös suuret D-vitamiiniannokset, hyvin suuret C-vitamiiniannokset, perinnöllinen alttius, kihti, kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt ja virtsateiden rakennepoikkeamat altistavat kiville. Osalla näistä taustatekijöistä on hoidettavissa oleva syy, kuten kihti tai kalsiumaineenvaihdunnan häiriö, jolloin perussyyn hoito vähentää myös kivien uusiutumisen riskiä.

Kertaalleen kiven saanut kannattaa kiinnittää erityistä huomiota nestemäärään ja ruokavalioon, sillä taipumus muodostaa kiviä on usein pysyvä ominaisuus, ei kertaluonteinen sattuma – moni saa elämänsä aikana useamman kuin yhden kiven, jos ehkäiseviin tapoihin ei kiinnitetä huomiota kohtauksen jälkeen. Jos kivet uusiutuvat toistuvasti, hoitava lääkäri voi selvittää tarkemmin, mistä kivestä on kyse ja mikä yksilöllinen tekijä altistaa juuri sinulla kivien muodostumiselle.

Arjessa tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vesipullo kannattaa pitää mukana ja juomista tasata pitkin päivää sen sijaan, että joisi suuren määrän kerralla illalla. Tasainen nesteen saanti pitää virtsan laimeana koko vuorokauden ajan, mikä on kiven ehkäisyssä tehokkaampaa kuin sama kokonaismäärä juotuna epätasaisesti.