IgA-vaskuliitti (Henoch-Schönleinin purppura)

Millaiset oireet IgA-vaskuliittiin liittyvät?

Ihottuma on usein ensimmäinen ja huomiota herättävin oire: säärissä ja pakaroissa näkyy runsaasti pieniä, koholla olevia verenpurkaumia, jotka eivät haalene painettaessa toisin kuin tavallinen ihottuma. Ihomuutosten lisäksi lapsella on usein nivelkipua ja -turvotusta, tyypillisesti polvissa ja nilkoissa, sekä vatsakipua, joka voi olla ajoittain voimakastakin.

Näiden oireiden lisäksi osalla lapsista kehittyy munuaistulehdus, joka ilmaantuu yleensä vasta viikkoja ihottuman ja vatsakivun jälkeen. Munuaistulehdus on juuri se löydös, joka vaikuttaa eniten pitkän aikavälin ennusteeseen, minkä vuoksi virtsaa seurataan huolellisesti vielä sen jälkeen, kun muut oireet ovat jo hävinneet. Lievä verivirtsaisuus on melko tavallista ja väistyy useimmiten kuukausien kuluessa taudin rauhoittuessa.

Oireiden järjestys vaihtelee lapsesta toiseen: joillakin ihottuma tulee ensin ja nivelkipu myöhemmin, toisilla vatsakipu voi olla ensimmäinen ja hämmentävinkin oire, koska ihottumaa ei vielä siinä vaiheessa näy lainkaan. Tämä on yksi syy siihen, miksi diagnoosi voi joskus viedä hetken, ennen kuin oirekuva selkiytyy kokonaisuudeksi.

Hakeudu päivystykseen, jos lapsella on erittäin voimakas vatsakipu, verta ulosteessa tai virtsassa, tai jos virtsamäärä vähenee selvästi — nämä voivat kertoa vakavammasta suolisto- tai munuaisoireesta, joka vaatii nopeaa arviota.

Kuinka kauan Henoch-Schönleinin purppura kestää?

Tauti kestää tyypillisesti noin neljästä kuuteen viikkoa. Suurimmalla osalla lapsista oireet ovat lieviä ja rauhoittuvat itsestään ilman erikoishoitoa muutaman viikon tai kuukauden seurannassa. Iho-oireet ja nivelkipu häviävät yleensä nopeammin kuin mahdollinen munuaisoire, joka voi jatkua taustalla vielä silloinkin, kun lapsi muuten vaikuttaa täysin terveeltä.

Koska suurin osa tapauksista on lieviä ja paranee itsestään, hoito on useimmiten oireenmukaista: lepoa, riittävää nesteytystä ja tarvittaessa kivunlievitystä nivel- tai vatsakipuun hoitavan lääkärin ohjeen mukaan. Kipulääkkeenä käytetään parasetamolia — sen sijaan ibuprofeenia tai naprokseenia ei suositella HSP:n oireiden lievitykseen, koska ne lisäävät vuotoriskiä juuri tässä taudissa. Voimakkaampaan vatsakipuun voidaan tarvittaessa käyttää suun kautta otettavaa kortikosteroidia, ja munuaistulehdukseen voidaan aloittaa tulehdusta rauhoittava siklosporiinilääkitys. Erikoissairaanhoitoa tarvitaan lähinnä silloin, kun vatsaoireet ovat voimakkaita tai munuaisseurannassa löytyy poikkeavaa.

Oireet voivat harvinaisissa tapauksissa ilmaantua uudestaan senkin jälkeen, kun tauti on jo kokonaan poissa — tyypillisimmin uuden hengitystieinfektion yhteydessä. Tämä ei tarkoita, että ensimmäinen jakso olisi hoidettu väärin, vaan kuuluu taudin luonnolliseen kulkuun osalla lapsista.

Miksi virtsaa seurataan taudin jälkeen?

Koska munuaistulehdus voi ilmaantua vasta viikkoja muiden oireiden jälkeen ja koska se vaikuttaa eniten pitkän aikavälin ennusteeseen, virtsaa seurataan säännöllisesti pitkän aikaa taudin alkamisesta. Käytännössä seuranta tarkoittaa virtsan liuskatestausta, joka tehdään aluksi kerran viikossa kuukauden ajan, sitten joka toinen viikko kuukauden ajan ja tämän jälkeen aina kuumetautien yhteydessä yhteensä kuuden kuukauden ajan sairastumisesta.

Tämä seuranta voi tuntua vanhemmista pitkältä ja hankalalta, kun lapsi vaikuttaa jo täysin toipuneelta, mutta juuri se mahdollistaa munuaistulehduksen huomaamisen ajoissa, jos sellainen kehittyy. Suurimmalla osalla lapsista virtsalöydökset pysyvät koko seurannan ajan normaaleina tai lievät poikkeamat korjaantuvat itsestään.

Seuranta hoidetaan tavallisesti perusterveydenhuollossa tai neuvolassa liuskatesteillä, ja hoitava taho ohjeistaa perheelle tarkan aikataulun. Jos liuskatestissä näkyy poikkeavaa — esimerkiksi valkuaista tai verta enemmän kuin aiemmin — lapsi ohjataan tarkempiin tutkimuksiin, jotta munuaistulehduksen vaikeusaste saadaan selville ja hoito voidaan tarvittaessa aloittaa.

Suurimmalle osalle perheistä IgA-vaskuliitti jää lopulta yhdeksi ohimeneväksi lapsuuden sairausjaksoksi, jota muistellaan lähinnä pitkän seurantajakson kautta — ei pysyvänä terveysongelmana. Tärkeintä on käydä koko seurantajakso loppuun asti, vaikka lapsi vaikuttaisi jo täysin toipuneelta heti ihottuman ja nivelkivun hävittyä. Munuaisiin liittyvistä tulehduksellisista sairauksista yleisemmällä tasolla kerrotaan munuaiskerästulehdus -sivulla, ja vaahtoavasta virtsasta yhtenä munuaisoireen merkkinä täällä. Lapset ja nuoret -osion etusivulta löytyy muita lasten sairauksia koskevia sivuja.