Munuaissyöpä
Suomessa todetaan vuosittain reilut tuhat uutta munuaissyöpää, useammin miehillä kuin naisilla. Suurin osa löytyy sattumalta – kun vatsan alueen ultraäänikuva otetaan aivan muusta syystä ja munuaisesta näkyy poikkeava kasvain, vaikka mitään oireita ei ole ollut. Tämä on yksi syy siihen, miksi ennuste on nykyään usein hyvä: tauti löytyy usein varhain, ennen kuin se ehtii aiheuttaa oireita tai levitä.
Aiemmin munuaissyöpä todettiin useammin vasta oireiden, kuten kylkikivun tai laihtumisen, ilmaannuttua, jolloin tauti oli usein ehtinyt edetä pidemmälle. Kuvantamistutkimusten yleistyminen muista syistä on muuttanut tilannetta: yhä useampi kasvain löytyy nyt pienenä ja paikallisena, ennen kuin se ehtii aiheuttaa mitään huomattavaa.
Tämä sattumalöydösten yleistyminen näkyy myös siinä, että monelle diagnoosi tulee täytenä yllätyksenä ilman minkäänlaista ennakko-oiretta. Tieto voi tuntua tästä syystä erityisen hämmentävältä, kun mitään ei ole aiemmin tuntunut väärältä – tällöin on hyvä muistaa, että juuri oireettomana löytyminen liittyy tilastollisesti parempaan ennusteeseen, ei huonompaan.
Kaikki munuaisesta löytyvät kasvaimet eivät myöskään ole pahanlaatuisia. Osa sattumalöydöksistä osoittautuu jatkotutkimuksissa hyvänlaatuisiksi muutoksiksi, ja lopullinen varmuus saadaan vasta kudosnäytteestä tai leikkauksen jälkeisestä tutkimuksesta. Tämän vuoksi kuvantamisen jälkeen saatu tieto “epäilyttävästä muutoksesta” ei vielä ole diagnoosi, vaan yksi vaihe pidemmässä selvittelyketjussa, jonka lopputulos selviää vasta jatkotutkimuksissa.
Odotusaika jatkotutkimusten välillä voi tuntua raskaalta, vaikka kyse olisikin lopulta hyvänlaatuisesta löydöksestä. Hoitava taho pyrkii yleensä etenemään ripeästi juuri tästä syystä, jotta epätietoisuuden aika jäisi mahdollisimman lyhyeksi ja seuraava tutkimusaskel selviäisi nopeasti.
Mitkä ovat munuaissyövän oireet?
Kun oireita ilmenee, tavallisimmat ovat:
- veri virtsassa, joko silmin nähtävästi tai vain laboratoriokokeessa
- kylkikipu, joka voi olla jatkuvaa ja tylppää
- tunnusteltava kyhmy vatsan tai kyljen alueella
- laihtuminen ja väsymys ilman muuta selittävää syytä
- pitkittynyt kuume
Nämä oireet voivat viitata myös moneen muuhun, harmittomampaan syyhyn, mutta niitä ei silti kannata jättää selvittämättä. Suurin riskitekijä munuaissyövälle on tupakointi, minkä lisäksi ylipaino ja kohonnut verenpaine lisäävät riskiä. Harvinaiset perinnölliset oireyhtymät, kuten von Hippel-Lindaun tauti, altistavat myös, ja niiden kohdalla seuranta on tiiviimpää jo ennalta tiedetyn riskin vuoksi.
Koska tupakointi on selkeästi suurin yksittäinen riskitekijä, tupakoinnin lopettaminen on tehokkain yksittäinen tapa pienentää omaa riskiään. Ylipainon ja verenpaineen hoito eivät poista riskiä kokonaan, mutta ne ovat samoja terveystekijöitä, jotka suojaavat myös sydäntä ja munuaisten muuta toimintaa laajemmin.
Hakeudu lääkäriin, jos virtsassasi on toistuvasti verta, sinulla on selittämätöntä kylkikipua tai laihtumista, tai tunnet vatsan tai kyljen alueella kyhmyn.
Yksikään näistä oireista ei tarkoita automaattisesti syöpää – kaikilla on myös huomattavasti yleisempiä ja hyvänlaatuisia selityksiä, kuten munuaiskivi tai lihasperäinen kipu. Juuri siksi oire kannattaa aina käydä läpi lääkärin kanssa: vain tutkimuksilla voidaan erottaa vakava syy harmittomasta.
Miten munuaissyöpä todetaan?
Ultraääni on tavallisin ensimmäinen kuvantamistutkimus, ja se löytää suurimman osan munuaiskasvaimista sattumalöydöksinä muuta vaivaa selvitettäessä. Jos syöpää epäillään, seuraava tutkimus on tietokonetomografia rinnan ja vatsan alueelta: sillä arvioidaan kasvaimen koko, sijainti, suhde verisuoniin ja mahdollinen leviäminen imusolmukkeisiin, lisämunuaiseen tai maksaan. Kuvantamisen perusteella suunnitellaan jatkohoito ja arvioidaan, onko kyseessä paikallinen vai levinnyt tauti.
Miten munuaissyöpää hoidetaan?
| Tilanne | Tyypillinen hoitolinja |
|---|---|
| Pieni, paikallinen kasvain (alle n. 4 cm) | Leikkaus, usein vain kasvaimen poisto koko munuaisen sijaan; nykyään pääosin tähystysleikkauksena |
| Suurempi paikallinen kasvain | Koko munuaisen poisto |
| Huono leikkauskunto | Kasvaimen tuhoaminen paikallisesti (ablaatio) leikkauksen sijaan |
| Levinnyt (etäpesäkkeinen) syöpä | Oireita lievittävä eli palliatiivinen hoito: osalla leikkaus yhdistettynä lääkehoitoon, osalla pelkkä lääkehoito (kohdennetut lääkkeet, immunoterapia) |
Leikkaus on ainoa parantavaksi tarkoitettu hoito, ja se pyritään aina tekemään mahdollisimman kudosta säästävästi, jos kasvaimen koko sen sallii – jäljelle jäävä terve munuaiskudos on arvokasta, koska se hoitaa jatkossa yksin koko elimistön suodatustyön yhdessä toisen munuaisen kanssa. Levinneessä taudissa hoidon tavoite muuttuu: pyritään hidastamaan etenemistä ja lievittämään oireita, ei parantamaan tautia. Lääkevalinnat tekee hoitava syöpälääkäri tilanteen, kasvaimen ominaisuuksien ja potilaan yleiskunnon mukaan, ja hoitoa muutetaan tarvittaessa, jos tauti ei reagoi valittuun lääkkeeseen odotetusti.
Mikä on munuaissyövän ennuste?
Ennuste vaihtelee paljon sen mukaan, missä vaiheessa tauti löytyy. Kaikista munuaissyöpäpotilaista noin 70 % on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista. Sattumalta löytyneillä, pienillä ja paikallisilla kasvaimilla ennuste on huomattavasti parempi – jopa noin 95 % on elossa viiden vuoden kohdalla. Jos syöpä on diagnoosihetkellä ehtinyt lähettää useita etäpesäkkeitä, keskimääräinen elinaika on huomattavasti lyhyempi, karkeasti parin vuoden luokkaa. Nämä ovat väestötason lukuja – yksilön oma ennuste riippuu kasvaimen koosta, levinneisyydestä ja yleiskunnosta, ja siitä keskustellaan tarkemmin hoitavan lääkärin kanssa.
Elämä hoidon jälkeen
Leikkauksen jälkeen jäljelle jäänyt munuaiskudos riittää useimmille arkeen normaalisti, ja seuranta jatkuu kuvantamiskokein sovituin väliajoin mahdollisen uusiutumisen varalta. Seurannan tiheys ja kesto sovitetaan alkuperäisen kasvaimen koon ja levinneisyyden mukaan – pienen, paikallisen kasvaimen jälkeen seuranta on harvempaa kuin suuremman tai jo hoitohetkellä pidemmälle edenneen kasvaimen jälkeen.
Jos molemmat munuaiset joudutaan poistamaan tai munuaisten toiminta jää hoidon myötä heikoksi, edessä voi olla munuaisten vajaatoiminnan hoito. Verta virtsassa kannattaa aina selvittää ajoissa riippumatta siitä, onko syöpää aiemmin todettu vai ei – lue lisää tavallisimmista syistä. Munuaiskivistä, jotka voivat aiheuttaa samantyyppistä kylkikipua kuin munuaissyöpä mutta ovat huomattavasti yleisempiä ja hyvänlaatuisia, kerrotaan omalla sivulla.