Ruokatorven suonikohjut
Ruokatorven suonikohjut ovat epänormaalisti laajentuneita laskimoita ruokatorven alaosassa. Ne syntyvät, kun veren virtaus maksan läpi vaikeutuu – tavallisimmin maksakirroosin vuoksi – ja veri etsii vaihtoehtoisia reittejä pienempien laskimoiden kautta, jotka laajenevat kohonneen paineen alla. Suonikohjut itsessään eivät oireile, ellei mikään niistä ala vuotaa. Vuoto sen sijaan on aina hätätilanne.
Sama ilmiö, kohonnut paine porttilaskimossa, on myös askiteksen taustalla, joten kirroosin edetessä nämä kaksi komplikaatiota liittyvät usein toisiinsa, vaikka ne näkyvät hyvin eri tavoin: toinen vatsan turpoamisena, toinen mahdollisena verenvuotona ruoansulatuskanavassa.
Mitkä ovat ruokatorven suonikohjujen vaaran merkit?
Koska suonikohjut eivät oireile ennen vuotoa, ainoat luotettavat hälytysmerkit liittyvät suoraan vuotoon itseensä. Tärkeimmät merkit siitä, että suonikohju on alkanut vuotaa, ovat:
- verioksennus, joka voi olla kirkkaan punaista tai tummempaa
- musta, tervamainen uloste, joka syntyy veren kulkeutuessa suoliston läpi
Kumpikin merkki vaatii välitöntä hoitoon hakeutumista, koska vuoto voi olla runsas ja edetä nopeasti hengenvaaralliseksi. Suonikohjuista johtuva verenvuoto ei helpota itsestään, eikä sitä voi hoitaa kotona odottamalla. Muita mahdollisia merkkejä runsaasta verenhukasta ovat huimaus, kalpeus ja pyörtyminen, jotka voivat ilmaantua ennen kuin verioksennus tai musta uloste on edes ehtinyt näkyä selvästi. Tilanne voi edetä nopeasti, joten avun hakemista ei kannata jäädä odottamaan siihen asti, että oireet varmasti pahenevat.
Hakeudu välittömästi päivystykseen tai soita hätänumeroon, jos oksennat verta tai ulosteesi muuttuu mustaksi ja tervamaiseksi. Kyseessä voi olla ruokatorven suonikohjun vuoto, joka vaatii kiireellistä hoitoa.
Kuinka yleisiä ne ovat kirroosissa?
Ruokatorven suonikohjut ovat tunnettu ja verrattain yleinen kirroosin komplikaatio, joka tulee sitä todennäköisemmäksi, mitä pidemmälle maksasairaus on edennyt. Tarkka yleisyys vaihtelee lähteestä riippuen, mutta suunta on selvä: mitä pidemmälle kirroosi on edennyt, sitä suurempi osa sairastavista saa suonikohjuja jossain vaiheessa. Koska ne eivät oireile ennen vuotoa, niiden olemassaolo selvitetään mahalaukun tähystyksellä (gastroskopialla), jolla lääkäri näkee suonikohjut suoraan ja arvioi niiden koon sekä vuotoriskin. Tähystys tehdään yleensä osana kirroosin seurantaa, ei vasta oireiden ilmaannuttua.
Jos tähystyksessä todetaan vuotoriskiä lisääviä suonikohjuja, niitä voidaan hoitaa ennaltaehkäisevästi jo ennen kuin ne ehtivät vuotaa. Tämä on yksi tärkeimmistä syistä, miksi kirroosipotilaille suositellaan säännöllistä seurantaa, vaikka vointi tuntuisi muuten hyvältä. Vuodon riski ei näy ulospäin eikä tunnu miltään etukäteen, joten pelkkä oma tuntemus ei riitä sen arvioimiseen – ainoastaan tähystys antaa luotettavan kuvan tilanteesta.
Mitä tehdä, jos suonikohjuja epäillään mutta vuotoa ei ole?
Jos sinulla on todettu maksakirroosi mutta suonikohjuja ei ole vielä tutkittu, kannattaa ottaa asia puheeksi hoitavan lääkärin kanssa seuraavalla käynnillä. Suonikohjujen toteaminen ajoissa antaa mahdollisuuden ennaltaehkäisevään hoitoon ja pienentää vakavan vuodon riskiä myöhemmin. Tämä on yksi niistä asioista, joissa säännöllinen seuranta tuottaa konkreettista hyötyä – ei vasta silloin, kun jotain on jo tapahtunut.
Arjessa ei ole mitään erityistä tapaa, jolla suonikohjuja voisi itse tunnustella tai testata kotona – ne löytyvät vain tähystyksellä, eikä oma vointi tai olotila kerro niiden koosta tai vuotoriskistä mitään luotettavaa. Tämä pätee myös silloin, jos aiemmassa tähystyksessä ei ole löytynyt mitään: tilanne voi muuttua ajan myötä, joten seurantaväli kannattaa sopia lääkärin kanssa eikä jättää väliin, vaikka edellinen tulos olisi ollut hyvä.
Laajemman kuvan siitä, mistä ruokatorven suonikohjut kirroosissa johtuvat ja mitä muita komplikaatioita samaan tautiin voi liittyä, löydät maksakirroosin omalta sivulta ja maksakirroosin oireista kertovalta sivulta.
Yhteenvetona: suonikohjut ovat hyvä esimerkki siitä, miksi kirroosin seuranta kannattaa hoitaa säännöllisesti, vaikka mitään oireita ei olisi. Vakavin riski – runsas verenvuoto – on juuri se, jota ei voi ennakoida ilman tutkimusta, mutta johon voidaan vaikuttaa etukäteen, kun tilanne tunnetaan. Tämä ero – ennakoiva tutkimus verrattuna hätätilanteessa reagoimiseen – on koko sivun tärkein viesti.