Munuaisen luovutus elävältä luovuttajalta

Kuka voi luovuttaa munuaisen elävänä?

Kudoslain mukaan täysi-ikäinen, terveydentilastaan päättämään kykenevä henkilö voi luovuttaa munuaisensa toisen hoitoon. Käytännön kelpoisuusvaatimuksia ovat:

• Yleinen terveys. Luovuttajalla ei saa olla kroonisia sairauksia tai säännöllistä lääkitystä, jotka vaarantaisivat toimenpiteen turvallisuuden tai munuaisen toiminnan pitkällä aikavälillä.
• Munuaisten normaali rakenne ja toiminta. Molempien munuaisten toiminta tutkitaan tarkasti — luovutuksen jälkeen jäljelle jäävän munuaisen on kyettävä hoitamaan koko elimistön tarve yksin.
• Kohtuullinen ikäero luovuttajan ja saajan välillä. Mitä nuorempi luovuttaja on, sitä vaikeampi on ennakoida hänen omaa terveyttään vuosikymmenten päähän, mikä otetaan huomioon soveltuvuusarviossa.
• Vapaaehtoisuus ja kyky tehdä päätös itsenäisesti, ilman painostusta.

Aiemmin luovutus rajoittui lähisukulaisiin ja avio- tai avopuolisoon, mutta nykyisen kudoslain myötä luovuttaa voi myös ystävälle, kaukaisemmalle sukulaiselle tai — soveltuvuuden täyttyessä — tuntemattomalle vastaanottajalle.

Onko munuaisen luovutus turvallista luovuttajalle?

Huolellisesti seulotuille luovuttajille toimenpide on turvallinen, mutta siihen liittyy silti riskejä, jotka käydään läpi ennen päätöstä:

• Itse leikkaukseen liittyy tavanomaisia leikkausriskejä, kuten mihin tahansa vatsan alueen kirurgiaan.
• Yhdellä munuaisella eläminen voi vuosien kuluttua näkyä kohonneena verenpaineena, joka joskus vaatii lääkitystä.
• Naisilla, jotka ovat luovuttaneet munuaisen, on todettu hieman kohonnut riski raskaudenaikaiseen verenpaineen nousuun ja pre-eklampsiaan myöhemmässä raskaudessa.

Näiden riskien vuoksi luovuttajaa seurataan koko loppuelämän ajan: ensimmäinen kontrolli 1–3 kuukauden kuluttua leikkauksesta, seuraava noin vuoden kuluttua, ja sen jälkeen tarkastukset harvenevat noin 3–5 vuoden välein. Seurannassa tarkistetaan munuaisen toiminta, virtsan koostumus, verensokeri, paino ja verenpaine — tavoitteena havaita ja hoitaa mahdolliset ongelmat mahdollisimman varhain.

Miten sopivuus varmistetaan ennen luovutusta?

Luovuttajaehdokas käy läpi laajan terveystarkastuksen, johon kuuluvat muun muassa munuaisten toimintakokeet, kuvantaminen, sydän- ja verisuoniterveyden arviointi sekä psykososiaalinen arviointi vapaaehtoisuuden ja päätöksentekokyvyn varmistamiseksi. Samaan aikaan tehdään kudossopivuustutkimukset, joilla selvitetään, kuinka hyvin luovuttajan ja vastaanottajan kudokset sopivat yhteen. Koko prosessi vie tyypillisesti puolesta vuodesta vuoteen, ja suurin osa ajasta kuluu juuri näihin tutkimuksiin — ei itse leikkaukseen, joka on samankaltainen toimenpide kuin munuaisensiirto vastaanottajalle. Leikkaustavasta ja toipumisesta vastaanottajan näkökulmasta kerrotaan tarkemmin sivulla munuaisensiirto.

Psykososiaalisen arvioinnin tarkoitus on varmistaa, ettei luovuttajaehdokas koe painostusta keneltäkään — ei vastaanottajalta eikä muulta perheeltä. Luovutuksesta voi kieltäytyä tai sen voi keskeyttää missä tahansa vaiheessa ennen leikkausta, ja arvioinnin aikana ehdokkaalla on mahdollisuus keskustella tilanteesta luottamuksellisesti ilman, että syytä kieltäytymiselle tarvitsee kertoa vastaanottajalle.

Mitä luovutuksen jälkeen tapahtuu käytännössä

Munuainen irrotetaan yleensä tähystysleikkauksena eli pienten viiltojen kautta, mikä jättää vain pienen arven ja nopeuttaa toipumista verrattuna avoleikkaukseen. Sairaalassaoloaika on tyypillisesti 3–5 vuorokautta. Leikkaushaava ja kudokset paranevat noin 2–4 viikossa: ensimmäisen kuukauden ajan vältetään raskasta rasitusta, mutta muutoin liikkumista suositellaan oman voinnin mukaan. Sairausloma kestää tyypillisesti noin 4–6 viikkoa riippuen työn fyysisestä kuormittavuudesta.

Yhden munuaisen varassa eläminen ei tavallisesti rajoita arkea pitkällä aikavälillä: jäljelle jäävä munuainen mukautuu ja tehostaa toimintaansa, ja luovuttajien munuaisten kokonaistoiminta asettuu useimmiten noin 65 prosenttiin luovutusta edeltäneestä tasosta — tämä lievä lasku ei itsessään aiheuta oireita. Tämä ei kuitenkaan poista elinikäisen seurannan tarvetta, koska osalla luovuttajista verenpaine tai munuaisarvot voivat muuttua vasta vuosien kuluttua.

Miksi elävän luovuttajan munuainen kannattaa, jos mahdollista

Elävältä luovuttajalta saatu munuainen ehditään valmistella ja siirtää suunnitellusti, kun taas kuolleelta luovuttajalta saatu tulee usein lyhyellä varoitusajalla. Suunniteltu ajoitus ja lyhyempi aika munuaisen irrottamisesta siirtoon selittävät osaltaan, miksi elävän luovuttajan munuainen käynnistyy tyypillisesti nopeammin ja toimii keskimäärin pidempään. Tästä huolimatta elävän luovuttajan munuaisia käytetään Suomessa vain pienessä osassa siirroista — suurin osa munuaisensiirroista tehdään edelleen kuolleilta luovuttajilta saaduilla munuaisilla, ja luovutettavista munuaisista on jatkuva pula. Siksi jokainen sopiva ja vapaaehtoinen elävä luovuttaja on merkittävä apu sekä yksittäiselle vastaanottajalle että koko jonotustilanteelle.

Entä jos veriryhmä tai kudostyyppi ei sovi?

Moni mahdollinen luovuttaja luulee, ettei sovi luovuttajaksi, jos veriryhmä tai kudostyyppi ei täsmää läheisen kanssa. Näin ei kuitenkaan automaattisesti ole: kudossopivuutta voidaan joissain tapauksissa parantaa etukäteishoidolla, ja epäsopivuus yhden läheisen kanssa ei sulje pois luovutusta jollekin toiselle vastaanottajalle. Tarkemmin tästä kerrotaan sivulla kudossopivuus, joka käy läpi, mitä yhteensopivuudessa oikeastaan testataan ja miksi osittainenkin epäsopivuus ei aina tarkoita ei-vaihtoehtoa.

Toinen vaihtoehto epäsopivalle parille on ristiinluovutus pohjoismaisen STEP-ohjelman kautta: oma luovuttaja luovuttaa munuaisen toisen parin potilaalle, ja oma läheinen saa munuaisen vastaavasti toiselta luovuttajalta — jopa toisesta Pohjoismaasta. Kumpikin osapuoli voi perua osallistumisensa missä vaiheessa tahansa, eikä epäonnistunut haku vaikuta potilaan paikkaan tavallisella siirtolistalla.

Ainoa varma tapa selvittää oma soveltuvuus on aloittaa yhteydenotto hoitavaan yksikköön, joka arvioi tilanteen tapauskohtaisesti alusta asti — pelkkä ennakko-oletus omasta sopimattomuudesta ei ole peruste jättää asiaa selvittämättä. Myös luovutuksesta kieltäytyminen tutkimusten aikana on täysin mahdollista, eikä kesken jäänyt selvittely velvoita mihinkään.