Munuais- ja maksasanasto

Kun laboratoriovastauksessa tai lääkärin puheessa tulee vastaan tuntematon lyhenne tai termi, tästä sanastosta löytää lyhyen selityksen ja linkin sitä tarkemmin käsittelevälle sivulle, jos sivustolla sellainen on.

• AFOS (alkalinen fosfataasi) – entsyymi, jota on sekä maksasoluissa että luussa; kohonnut arvo kertoo joko sapenkulun häiriöstä tai lisääntyneestä luun uudismuodostuksesta. Ks. AFOS.
• ALAT – maksasolujen sisällä toimiva entsyymi, joka vapautuu vereen maksasolujen vaurioituessa; yleisin yksittäinen merkki maksasolutason vauriosta. Ks. ALAT.
• Albumiini (seerumista) – maksan valmistama proteiini, joka ylläpitää verisuonten nestetasapainoa; matala arvo voi kertoa heikentyneestä maksan tuotantokyvystä. Ks. maksa-arvot.
• Albuminuria – virtsaan erittyvä ylimääräinen albumiini, usein varhaisin merkki diabeteksen tai verenpainetaudin aiheuttamasta munuaisvauriosta. Ks. albumiini virtsassa (uACR).
• Askites – nesteen kertyminen vatsaonteloon, tyypillinen pitkälle edenneen maksakirroosin liitännäisongelma. Ks. askites.
• ASAT – entsyymi, jota on maksan lisäksi sydän- ja luurankolihaksessa; nousee soluvaurion yhteydessä, ei pelkästään maksasta. Ks. ASAT.
• Autoimmuunihepatiitti – maksatulehdus, jossa oma immuunipuolustus hyökkää maksasoluja vastaan. Ks. autoimmuunihepatiitti.
• AV-fisteli – kirurgisesti tehty yhteys valtimon ja laskimon välille, tavallisimmin kyynärvarteen, joka mahdollistaa riittävän verenvirtauksen hemodialyysiä varten. Ks. AV-fisteli.
• Bilirubiini – punasolujen hajoamisessa syntyvä aine, jonka maksa käsittelee ja erittää sapen mukana; kohonnut arvo näkyy ihon ja silmänvalkuaisten keltaisuutena. Ks. bilirubiini.
• Dialyysi – hoito, joka korvaa munuaisten suodatustehtävän koneen tai kehon oman vatsakalvon avulla, kun oma munuaisten toiminta ei enää riitä. Ks. dialyysi.
• eGFR – kreatiniinista, iästä ja sukupuolesta laskettu arvio munuaisten suodatuskyvystä; tarkempi kuin pelkkä kreatiniini. Ks. eGFR-laskuri.
• Elinluovutus – toisen ihmisen elimen luovuttaminen siirrettäväksi sairaalle henkilölle, joko eläessä tai kuoleman jälkeen. Ks. elinluovutus.
• Enkefalopatia (maksaperäinen) – kuona-aineiden kertymisen aiheuttama aivotoiminnan häiriö pitkälle edenneessä maksasairaudessa; oireina sekavuus ja uneliaisuus. Ks. maksaenkefalopatia.
• Erytropoietiini – munuaisten tuottama hormoni, joka käskee luuytimen valmistaa punasoluja; siksi pitkälle edennyt munuaisten vajaatoiminta voi näkyä anemiana.
• Fibroosi – sidekudoksen lisääntyminen elimessä vaurion seurauksena; maksassa jatkuva fibroosi voi vuosien kuluessa edetä kirroosiksi.
• Glomerulus (munuaiskeräs) – munuaisen nefronin osa, joka suodattaa verta ensimmäisenä vaiheena virtsan muodostuksessa.
• GT (gammaGT) – sappiteiden ja maksasolujen entsyymi, herkkä merkki sekä sapenkulun häiriöistä että runsaasta alkoholinkäytöstä. Ks. GT.
• Hematuria – verta virtsassa, joko silmin nähtävästi tai vain mikroskoopilla todettuna. Ks. verta virtsassa.
• Hemodialyysi – dialyysimuoto, jossa veri johdetaan kehon ulkopuolelle koneeseen, jonka suodatin puhdistaa sen. Ks. hemodialyysi.
• Hemokromatoosi – perinnöllinen sairaus, jossa elimistöön kertyy liikaa rautaa, erityisesti maksaan. Ks. hemokromatoosi.
• Hepatiitti – maksatulehdus, jonka taustalla voi olla virus, alkoholi, lääke tai oma immuunipuolustus. Ks. hepatiitti.
• Hepatosyytti – maksan pääasiallinen solutyyppi, joka vastaa suurimmasta osasta maksan aineenvaihdunta- ja tuotantotehtävistä.
• Hyljintä – tila, jossa elimistön oma puolustusjärjestelmä tunnistaa elinsiirteen vieraaksi ja hyökkää sitä vastaan, ellei sitä estetä lääkityksellä. Ks. hyljinnänestolääkitys.
• IgA-vaskuliitti – lapsilla yleisin pienten verisuonten tulehdussairaus, joka voi vaikuttaa myös munuaisiin. Ks. IgA-vaskuliitti.
• Ikterus (keltaisuus) – ihon ja silmänvalkuaisten keltaisuus, joka johtuu kohonneesta bilirubiinista veressä. Ks. maksasairauden oireet.
• Immunosuppressio – elimistön puolustusreaktion tarkoituksellinen vaimentaminen lääkkeillä, tarpeen elinsiirron jälkeen hyljinnän estämiseksi. Ks. hyljinnänestolääkitys.
• INR – veren hyytymisnopeutta mittaava arvo; pitenee, kun maksa ei valmista tarpeeksi hyytymistekijöitä, tai Marevan-hoidon aikana tarkoituksellisesti. Ks. INR.
• Kirroosi (maksakirroosi) – maksan rakenteen pysyvä muuttuminen pitkään jatkuneen vaurion seurauksena. Ks. maksakirroosi.
• Kolestaasi – sapenkulun häiriö, jossa sappi ei virtaa normaalisti maksasta suolistoon; näkyy usein ihon kutinana ja koholla olevana GT- tai AFOS-arvona. Ks. PBC, joka on yksi kolestaasia aiheuttava sairaus.
• Kreatiniini – lihasten aineenvaihdunnan lopputuote, jonka munuaiset poistavat verestä; käytetään munuaisten toiminnan arviointiin yhdessä iän ja sukupuolen kanssa. Ks. kreatiniini.
• Kudossopivuus – luovuttajan ja saajan verityhmän ja kudostyypin (HLA) yhteensopivuuden arviointi ennen elinsiirtoa. Ks. kudossopivuus.
• Kystatiini C – pieni proteiini, jonka pitoisuus plasmassa nousee munuaisten suodatuskyvyn heikentyessä; täydentää kreatiniinia, koska lihasmassa vaikuttaa siihen vähemmän. Ks. munuaisarvot.
• Maksansiirto – vaurioituneen maksan korvaaminen luovutetulla maksalla tai sen osalla. Ks. maksansiirto.
• Munuaisallas – munuaisen sisäosa, johon nefronien tuottama virtsa kerääntyy ennen kulkeutumistaan virtsanjohtimeen.
• Munuaisensiirto – vaurioituneen munuaisen korvaaminen luovutetulla munuaisella. Ks. munuaisensiirto.
• Munuaiskerästulehdus (glomerulonefriitti) – munuaiskeräsiin kohdistuva tulehdus, joka voi vaurioittaa suodatuskykyä. Ks. munuaiskerästulehdus.
• Munuaiskivet – virtsan mineraalien kiteytymisestä syntyviä kovettumia, jotka aiheuttavat tyypillisesti äkillisen, aaltoilevan kivun. Ks. munuaiskivet.
• Nefroni – munuaisen toiminnallinen perusyksikkö, joka koostuu munuaiskeräksestä ja siihen liittyvästä tiehyestä.
• Nefroottinen oireyhtymä – tila, jossa virtsaan erittyy runsaasti valkuaista; lapsuusiän yleisin munuaisperäinen oireyhtymä. Ks. nefroottinen oireyhtymä.
• Nefropatia – yleisnimitys munuaisia vaurioittavalle sairaudelle, esimerkiksi diabeteksen aiheuttamalle munuaisvauriolle. Ks. diabetes ja munuaiset.
• PBC (primaari biliaarinen kolangiitti) – autoimmuunisairaus, joka tuhoaa vähitellen maksan pieniä sappitiehyitä. Ks. PBC.
• Peritoniitti (vatsakalvontulehdus) – vatsakalvodialyysin komplikaatio, joka syntyy bakteerin päästessä dialyysinesteeseen; oireina vatsakipu, kuume ja sameutunut neste. Ks. vatsakalvodialyysi.
• Polykystinen munuaistauti – perinnöllinen sairaus, jossa munuaisiin muodostuu vähitellen kystia. Ks. polykystinen munuaistauti.
• Portahypertensio – kohonnut verenpaine maksan porttilaskimossa, tyypillinen maksakirroosin seuraus; voi johtaa esimerkiksi ruokatorven suonikohjuihin. Ks. ruokatorven suonikohjut.
• Proteinuria – valkuaisen erittyminen virtsaan tavallista enemmän; voi liittyä moneen eri munuaissairauteen.
• PSC (primaarinen sklerosoiva kolangiitti) – autoimmuunisairaus, joka aiheuttaa arpeutumista ja ahtaumia suurempiin sappiteihin. Ks. PSC.
• Sappitieatresia – vastasyntyneen sappiteiden synnynnäinen tukos, joka vaatii nopean diagnoosin ja usein leikkaushoidon. Ks. sappitieatresia.
• Sarkopenia – lihaskato, joka heikentää toipumista ja ennustetta esimerkiksi pitkälle edenneessä maksakirroosissa. Ks. sarkopenia.
• Steatoosi (rasvamaksa) – maksasoluihin kertyvä ylimääräinen rasva; yleisin maksasairaus. Ks. rasvamaksa.
• Tubulus – nefronin tiehytosa, joka palauttaa suodoksesta tarpeelliset aineet takaisin verenkiertoon.
• Tyrosinemia – perinnöllinen aineenvaihduntasairaus, jossa elimistö ei pysty käsittelemään tyrosiini-aminohappoa normaalisti, mikä voi vaurioittaa maksaa. Ks. tyrosinemia.
• Uremia – pitkälle edenneen munuaisten vajaatoiminnan aiheuttama oireyhtymä, kun kuona-aineet kertyvät vereen. Ks. munuaisten vajaatoiminta.
• Vatsakalvodialyysi (peritoneaalidialyysi) – dialyysimuoto, jossa veri puhdistetaan kehon oman vatsakalvon läpi kotona. Ks. vatsakalvodialyysi.

Jos etsimääsi termiä ei löydy täältä, se saattaa olla selitetty suoraan sitä käsittelevän sairaus- tai laboratorioarvosivun yhteydessä – sivustolla jokainen termi avataan ensimmäisellä esiintymiskerrallaan.